se mistä ei keskustella päivisin

torstai 23. kesäkuuta 2011

Tänä iltana tahdon rukoilla

Nyt suljen silmäni,
kuulen hengityksesi vaimean värinän
kun kylkiluusi kohoavat ja laskeutuvat, taas,
uudestaan ja uudestaan...
Antaisin mitä vain
että olisit minun


Yö tuo kyyneleet mukanaan,
hautaudun peiton alle,
suruuni...

Olet vieressä, muttet koskaan siinä

ja tämä rakkaus polttaa sieluni tuhkaksi:
kun en näe sinua,
kaikki on harmaata

enkä ymmärrä miksi tunnen näin,
puristan totuuden kämmeneeni
vaikka se koskee,
ja esitän kuin kaikki olisi niin kuin ennen
  - Olet ystäväni. Siinä kaikki.

Anna anteeksi.

Mutta totuus on, että

             sinä olet maailman kaunein enkeli,
                            jonka silmissä loistaa elämäni valo,

ja minä olen langennut,
pimeydessä.

Miten voisin elää ilman sinua?

maanantai 20. kesäkuuta 2011

Mihin eksyneet joutuvat

kukaan ei tiedä millaisessa
synkkyydessä makaan

mistään ei saa kiinni,
vaikka hapuilee kädet ojossa

pää jyskyttää kuin karuselli:
liikaa valoja
ja värejä
ja ihmisiä
ja ääniä

shh...
sisällä on hiljaista, tyyntä,
tyhjää,
aivan mustaa

mitä tapahtui? miksi olen täällä?
En muista.

pelkään vain yhä enemmän
mikä minua odottaa
ensi kerralla kun
varjot täyttävät tajuntani
ja nukahdan
miten herään, kun en näe valoa missään?


kaikki katoaa
elämä vuotaa ulos

anteeksi, mutta päästäkää minut pois

sunnuntai 12. kesäkuuta 2011

Ympyrän pää

teidän katseenne viiltävät kieleni verelle
huutaisin, jos pystyisin
apua! silmäni kirkuvat
mutta kukaan ei välitä, vaikka sattuu


lattialaatoista heijastuu silmiä, te katselette
kun olen suihkussa,
tunnen oloni likaiseksi   sisältä

kysytte ylimääräisiä kysymyksiä
asioista, jotka ovat oikeastaan none of your business
mutta kun te tahdotte tietää... 
kaiken
eikä sekään aina riitä
joku on aina jossain tarkkailemassa
sanojani ja reagointia esitettyihin virkkeisiin

(eikä tämä ääliömäinen toiminta vain lopu)


revin hiukset päästäni
koska äänenne huutavat   sisälläni
ja en enää jaksa

paiskaan puhelimen seinään,
telkeän ikkunat ja lukitsen ovet,
leikitään, ettei minua
koskaan ollut olemassa
se olisi helpointa meille kaikille

torstai 9. kesäkuuta 2011

Paeta voi, mutta piiloon ei pääse

silmät kohti avautuvaa taivasta
minä makaan tässä liikkumatta
ihmiset kiitävät ohi
päivät lipuvat ohi

alan olla kyllästynyt odottamiseen
että maailma on vielä parempi paikka
ei se ole
sairaudet vavisuttavat lihaani,
eivätkä vaahtokarkkipilvet saavu horisonttiin, saati Se Oikea,
enkä jaksa nauraa enää surkeille vitseille
homofobisille heitoillesi
EN SAA HENKEÄ.



kaikki mitä ikinä teen
ei ole koskaan tarpeeksi


antakaa minun elää


vastaanotettuja viestejä
ja puheluita on liikaa
ring ring
en tahdo enää kuunnella
huutoja ja käskyjä ja erilaisia vaatimuksia

tämä kehä ei lakkaa pyörimästä
olen häkkieläin, satimessa
ja jos kerran pääsen irti,
yksi kohtalokas laukaus keskelle vatsaa
ja iskeydyn vasten maata

nyt makaan tässä
kuolemassa


miten enää yrittää?

tiistai 7. kesäkuuta 2011

Paha uni

Unohda nuo sokeriset unelmat,
ne eivät toteudu

- katso millainen on oikea maailma
muserra varpaat sen multaan, ja tunne se ihossasi,
vedä keuhkot täyteen ilmaa,
ja tunne se sisälläsi
 
Minä olen tässä
tänään, mutten ikuisesti (tiedät sen)

silitän poskeasi, kun nukut, rakas
joten avaa silmäsi nyt
ja näe...
 
on aika lopettaa itku,
vaikka kipu on kovaa ja lamaannuttaa,
se ei ompele umpeen aukkoa sielussasi
missä ennen oli sydämesi
kaunis, kultainen
sydämesi


En tahdo vaieta, vaikka tiedän että se on kuollut
minä en aio olla hiljaa, vaikka sinuun sattuu

olen elänyt liian pitkään sanoistasi
jotka ovat muuttuneet pelkäksi tomuksi ja valheiksi
et ole enää sama ihminen

Pyyhin kyyneleet poskiltasi
ja lämmitän sinulle kaakaota
enkä laske irti kun vapiset,
en irrota,
en anna sinun pudota

(Yhä) rakastan sinua ihan liikaa

Peittelen sinut takaisin sänkyyn
ja hyräilen ihan hiljaa lempilaulujasi
kunnes voit taas nukahtaa...

...kunnes tiedät, mikä on totta
ja mikä ei

Minä olen tässä,
olen tässä, rakas

maanantai 6. kesäkuuta 2011

"Meillä on samanlaiset arvet"

"Olet ainoa, joka ymmärtää minun suruani. Ainoa, joka pyyhkii kyyneleeni pois. Tiedätkö, kuinka paljon se merkitsee minulle?"



Nimesi on mustetta,
mustaa kuin yö

rinnallasi
valun alas pimeään


terät kulkevat pitkin ihoa
kirjoittaen totuutta;
sinun nimesi lukee
sydämessä
ilman sinua 
uppoan syvyyksiin
enkä voi hengittää
ja huudan kivusta
niin kauan
kunnes olet tässä taas

miten kauan tätä voi jatkua?
miten paljon tuskaa pystyn kantamaan?

tuska yhdistää ja erottaa meidät, tiedät sen

minä annan sinulle kaiken

mutta istun yksin
kirjoituspöydän ääressä
ja itken