se mistä ei keskustella päivisin

lauantai 23. huhtikuuta 2011

Huomenta, ystäväni

Olen herännyt ääneesi
monta kertaa aiemminkin;
sinä huudat minua
ylhäältä,
ja luulen että näen sinut
taas pienen hetken
kaipaan
niin paljon



sade hakkaa vasten ikkunaa
luovuttaneena
kuin me kerran luovutimme toisemme pois
se myrskyinen päivä, muistatko?


jos itkisin,
se olisi aina vain
todellisempaa
(en aina vieläkään usko sitä)
enkä tahdo tuntea enää
mutta himmeä valo tunkeutuu
sälekaihdinten lävitse puhuen
samoilla sanoilla
joilla lohdutit minua kun olin surullinen

ja jossain vaiheessa tajuan että
se oli vain unta,                             vain unta, lapsi rakas

aamu saapuu uudelleen
aurinko nousee uudelleen
ja kaikki on ennallaan

mutta ei,
ei!
minä en ole unohtanut
kuinka rakas olit
minulle
silloin

kun puhut minulle yöllä
mikään maailmassa ei voi rikkoa minua
muistan
miten itketään
ja sydämeni on taas kokonainen,
niin kokonainen...

tiistai 19. huhtikuuta 2011

Kuolemansuudelma

kun näen sinut
on laskettava hitaasti kymmeneen

1,2,3...

tartuttava kiinni omasta niskastani
purtava kielestä, hampaat yhteen
niin että veri maistuu

3,4...

rautainen aromi
kuin tämä pistooli


5 6 7 8 9

luodit ovat valmiina liipaisimessa

enkä tiedä kauan voin kontrolloida sitä
mikä sisälläni raivoaa
hurjana loikkii pitkin seiniä
kirjoitellen asioita
joita ei yksinkertaisesti sanota ääneen

suutele sitä
suutele sanojani

sillä minä vihaan sinua niin

vihaan

...

sunnuntai 17. huhtikuuta 2011

Taas ystäviä vai taas vihollisia

En tiedä kenen vika se alunperin oli
saat sen vain tuntumaan minun syyltäni.

Katso mitä olet tehnyt,
sanoit silloin:
mutta olen antanut anteeksi vaikken koskaan voisikaan unohtaa
.

sitäkö anteeksianto olikin?

veri valuu kuumana
pitkin ranteita
se on sinun tuskaasi
se oli sinun veitsesi

olet aina ollut se fiksumpi
tiedät miten hopeaketjuista pidetään kiinni
miten niillä ohjaillaan ja kuristetaan
tanssin mukana tyytyväisenä
etten tuntisi itseäni
niin huonoksi
mitä olen


sinä tiedät miten niillä tapetaan
ja tekisit sen vain siksi
että voisit todistaa
olleesi oikeassa

enkä laita enää vastaan
en taistele enää vaikka kuolema katsoisi silmiin
annan jo olla
annan sen voittaa

jotta tietäisit miten paljon
merkitsitkään minulle

ja että lopultakin
tämä sota olisi ohi

sunnuntai 10. huhtikuuta 2011

Sydänkohtaus

vihan ja rakkauden välissä
on hento viiva

en koskaan ole varma mitä tunnen
ole minun
kuule,
ole vain siinä että voin rakastaa sinua
käännyit ympäri.
nyt rintaan vihloo lamaannuttavasti
en pysty tekemään mitään
en pysty kirjoittamaan järkeviä lauseita
eikä kieleni löydä oikeita äänteitä
kertoa
tästä

SYDÄN JA AIVOT EIVÄT TOIMI YHTEISYMMÄRRYKSESSÄ

TÄSSÄ RUNOSSA EI OLE JÄRKEÄ




pelkkä tunne.




suru joka valtaa mielen ja kehon ja sekoittaa arjen ja tuhoaa juhlan
viha joka tekee hulluksi viimeiset ehjän järjen rippeet
r yt m i h äiri öit ä

miksi juuri minä?

minun elämästäni kuolee valo joka sekuntilla yhä tummenee
joka askeleella minkä otamme toisistamme kauemmas
joka hetkellä enemmän kun koulu lähenee loppuaan ja en enää näe sinua
mitä minä sitten enää olen
jos en voi olla  o l e m a s s a

siivet murtuvat pölyisinä yöhön ja kasvot painetaan sementtiin
sano että rakkauteni jää
kun itse olen poissa
ja maapallo jatkaa kierrostaan
sano että
kaikki on paremmin
kaikki on paremmin silloin

sillä seison vasten ilmaa
tyhjänä unelmista
nyt
sydämeni hakkaa kämmenissäsi täynnä kipua


se katsoo kohti kuolemaa ja tietää miltä se maistuu


ja voi Jumala, 
miten vihaankaan tätä kaikkea
mutta silti rakastan

perjantai 1. huhtikuuta 2011

Olemassaolon kysymys

en erota mikä on totta
ja mikä unta
eksyn                rajamaille




olet avaruus
tähtiyö
jolle levitän kädet






tämä on aamu, tämä on painajainen
NIPISTÄ HEREILLE HETI
elämäni
se meteoriittien
lailla maan pinnalle iskeytyy
vasten ruumista kaikella massallaan

kun olen itkenyt loppuun
olenko tyhjä,
iloinen
vaiko kuollut?


sano 
että 
olen 
tässä

kun olemme kiinni sormenpäistä sormenpäihin
ja pimeys sulkee huulemme
hiljaisuuteen


lupaa vain että olet olemassa.