se mistä ei keskustella päivisin

maanantai 28. helmikuuta 2011

Vierailla mailla

Olen kadottanut tutun tien
hortoilen
epätoivoisena
rakennusten lomassa

ilman sinua 
en tiedä kuka olen,
mikä edes on nimeni

Auta minua!

Nämä tunteet raapivat ihoni vereslihalle

Konttaan asfaltilla janoisena
huutaen nimeäsi,
juoksen perääsi
rukoilen jumalaasi
ymmärrän kulttuuriasi,
tunnen sinun kielesi ulkoa
huuliltasi puhun samaan ääneen
ja käsivarsillasi
olen viimein
kotona

lauantai 26. helmikuuta 2011

Kauniissa raameissa kuolema katselee

Ryömin raajattomana tuulessa
tiimalasin hiekanjyvien
vierellä, liidellen 
halki ajan.

Tuo maisema avautuu 
edessäni niin ihmeellisenä
kuin versova kasvi, huokaus kyljissäni,
kaikki ne hetket, joiden vuoksi
opettelin elämään yksin
karjumiset ja kuiskaukset:

Kaikki purkautuu
minusta

Luut pakenevat kehostani
ja ihostani tulee äkkiä ääretöntä
se on maailma
kämmeniini pullotettuna
Ruumis kevyt
Sielu raskas
Vellova massa

Elämäni
pellavakankaalle vedetty
karkea siveltimen veto,
teko niin Lopullinen
keltainen
sininen
punainen
matka Syvyyksiin

Tietäkää, että kerran minä rakastin kaikkea.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Rakkaudesta heittäydyin alas aaltoihin

Huokaisusi koskettaa
vapisevaa olentoa
rintakehäni sisällä,
suljet silmäsi
pimeältä pimeään.
Ammennamme surujen uomaa...
sen verkkoa sormilla rikon, pehmeää
kuin tumma vesi.
Tuijotan kastepisaroita katossa
pieni maailmani on pyörähtänyt ylösalaisin
en enää tunnista itseäni,
jokin lämmin on
vallannut mieleni

ja hiljaisuus syö sisäänsä
hukuttaen aina vain syvemmälle

kauemmas pinnasta,
lähemmäs sinua
kurkottaen,
                           eksyen, 
                                            upoten,

tukehtuen          
tunteisiin

pelasta minut
tiedän, että olet hereillä.

sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Dissosiatiivinen identiteettihäiriö

Maailmanloppu jää aina
tuijottamaan silmiin.
Lapsi
pujottautuu pöytien alle piiloon
vaikkei se mitään auta,
sisältä kumpuava
hirviö tunkeutuu kaikkialle
koko huoneeseen levittäytyneenä
aina mielessäni itää...
Ne sanat.
Ne muistot.
Koskaan en halunnut satuttaa ketään, edes itseäni.
Tuutulaulua hyräillään
sulkeutuville silmäluomille.
Ja pieni sydän sykkii väsyneenä:
Pelko kalvaa rinnassa 24/7
Vanhemmat?
Ystävät?
Jumala?

"Kaikki on hyvin, älä pelkää."
Yö tulee veitseniskun lailla
yhtä tuskissaan
muistoista,
yksinäisyydestä,
vihasta.
Muistissa on aukko
sinun nimesi kohdalla.

lauantai 19. helmikuuta 2011

Comeback Helvettiin osa 2

V

Oi, sinä ihana maa, jonka päälle sain kerran syntyä
paimen kultaisilla niityillä lampaitaan paimentaa
halki siintävän lopun maiseman,
miksi petät minut joka kerta
miksi kompastun juuriisi
ja ajalehdin masennuksen jokiin,

heräämään yhä uudestaan
karheassa hiekassa,
meri on kuivunut kokonaan
autiomaat nielevät kaiken elämän sisäänsä


nälkääsi lahjoitan
kaiken rakkauteni

kipeää tekee vasta se
kun kerrotaan ettei se riitäkään



VI

Sisällä katkeraa mustetta
joka raapustaa itseään ulos
junan kahvintahrimaan servettiin

(siinä on enkelin kuva ja se siunaa meitä joulun alla)
kuka surua luo aina vaan lisää
niin ettei virta ehdy ollenkaan
yli äyräitten
vuodan vereni harakoille


ja avaruus on niin kaukana, vaikka silmäni lävistääkin
seitsemäntoista tähdenlentoa jotka eivät toiveita toteuta
matkaan kohti sen pimeää, sen autiota olotilaa
turtumusta joka sydämen kerran kai kuivaa



VII

Loiko Jumala itse itsensä?



VIII

Hopeasade maan napaa kutittaa
paljonko olisi pitänyt nähdä kuolevaa maailmaa
ihoni syöpäläisistä varisee
ja ilmassa joku koittaa henkeä haukkoa
tukehtumaisillaan kurkussa kirkuvaan
epätoivon möykkyyn

mitä sanoa särkyvälle sydämelle?
mitä sanoa orvoille, hylätyille ja sairaille?

sanot minulle samoja asioita joka päivä

Piru nuolee korvan juuressa
syvää kärsimyksen tien uomaa
kertoo tarinoita
jakautuvista meristä ja uusista mahdollisuuksista
pakenemisen kauneudesta ja Toisesta Tiestä
asioista
joista ei voi
ääneen puhua



IX

Mihin ne enkelit
aina menevät?
vastatkaa minulle

Comeback Helvettiin

I

Kiskot kantavat eteenpäin askeleitani raskaita
silmissäni en näe kuin harmaata, jumalainen pilvihirviö
korkealla mylvimässä, ikkunan toisella puolella; kysynpä nyt
mihin hävisi Paratiisi
kirkkaat taivaat ja purppura-aurinko
sinun maidonvalkea ihosi
kuun tomuinen pinta

todellisuuteen kuolevat
unelmat, elävältä nyljetään
satumaat paljastetaan valheiksi
kun juuri alkaa uskoa




II

Aika opettaa tuskien sietämistä
tikit pitävät sisällään kuitenkin paljon
kivusta käpristynyttä lihaa
ja särkynyttä sydänverta
kuinka monta 
vuotta juokseekaan 
läpi sormien painajaisten sirkuksessa
en tiedä kuinka kauan vielä kannan käsissäni hullun papereita
on pakko miellyttää ihmisiä, olla kohtelias ja hymyillä,
pakko vaihtaa maisemaa




III

Niin lujasti halusin uskoa enkeleihin
glitter-siipiisi ja kultaiseen luomiväriin,
sinä sait ripseni sokerihuurteeseen
ja sulin syliisi
täysikuun katsellessa
suudelmia olkapäilläsi

mutta julma aamunkoitto yön
uneksi vain osoittaa
ja ruumiini kylmä
sekä kärsinyt
pakottautuu ylös





IV

Otin termospulloon satsin mustaa kahvia
leikin onnellista junan rumassa väentungoksessa
en tiedä minne olen matkalla tai palaanko ollenkaan
Helvetistä ei matkalippuja ilmaiseksi myydä

keskiviikko 16. helmikuuta 2011

Jossakin kaukana kohtalot ääneen lausutaan

Muistot
takertuvat
sormenpäihin,
lempipuuni kaarna on yhä lämmin
sama puu jonka syliin lapsena kaaduin
kuinka paljon kyyneleitä
sen jälkeen olenkaan itkenyt
pitäisikö minun muistaa?

Liian monta vuotta olen vain paennut henkeni edestä
taivasta joka kaatamalla sataa niskaan
se hurjista hurjin myrsky ylläni
ja ne salamat! 
Onko Jumala siellä? minä kiipeän katsomaan
liukas rinne pettää jalkojeni alla, valun alas,
yksi pisara muiden mukana,
ruumis
tuulen riepottelemana
vapiseva, kuin haavan lehti

ja se sattuu
totuus jos silmiin katsotaan
Kääntelen kämmenissäni
lempipuuni kaarnaa,
yhä niin lämmintä,
ikävä on yllättävän uskollista seuraa
kun myrsky vihdoin laantuu ja
jonkun maailma on tehnyt loppunsa
minun puuni makaa
maassa
kaatuneena

tiistai 15. helmikuuta 2011

Yksinäisen päiväkirja

Sivu 768

olen alkanut unohtaa asiota

ja kaikki näyttää olevan irrallaan
epätodellista
leijun raskaissa ilmamassoissa
kuunnellen omia sanojani
joissa ei ole järkeä ollenkaan
katson sivusta tekoja joita teen





Sivu 193

miksi suunnittelen pakomatkaa näiden ihmisten luota; päästäkseni pakoon, kadotakseni vai kostaakseni. pelkään pakata jopa koululaukkuni - jospa toteutankin sen. en voi luottaa enää itseeni.





Sivu 3

ihmiset tallaavat kenkieni päälle
seisovat siinä hetken ja sitten tajuavat
"oho, en huomannu sua"

mutta olen kutistunut muurahaiseksi
ja sillä sekunnilla
kun astuit päälle
se pieni murkku on kuollut

ystävät puhuvat jostain
mihin en pääse mukaan tai mihin
ei ole asiaa puuttua
he eivät muista että istuin vieressä
käytävällä vaihtaen pikakuulumisia
vaikka ei niihin
mitään voikaan vastata




Sivu 201

vittu.





Sivu 75

0 vastaanotettua viestiä
ei puheluita

nimeni on yksi unohdettu sana
ja kasvoni vieraat jopa omassa peilissä
en ole varma
mitä täällä tapahtuu




Sivu 992

epätoivo tulvii taas yli äyräiden
eikä kukaan oikein jaksa ymmärtää
että olen irralla
itsestäni
haihtunut ilmaan
jo lähtenyt pois

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Asiat joista en ehkä ole vastuussa

se on minussa
viha joka on luuta, lihaa ja paskaa
sanat jotka saavat vatsan muljahtamaan
ympäri, silmät juoksevat peilissä 
kuka tuo on?
musta aukko ahmii minua, nielee kokonaisena
ja jään sen kurkkuun, se koittaa oksentaa
päässä keittää
savu tulvii korvista, veri...
älä anna minun tehdä mitään pahaa, rukoilen
silloin kipu halkaisee suun
kun pedon hampaat lohkeavat halki
ritsräts
ja minä tiedän
mitä se tarkoittaa
kun aivoissa pimenee
enkä enää tunne

se karjuu, huutaa, mylvii
äänen piloille, minun keuhkoni kuolevat
yskivät demoniaan pihalle,
hakkaavat kaiken ulos
puristan itseäni kylkiluitten alta
kunnes oksennan ulos sydämeni
olen rikki,
mieliparkani
pikkuruisina paloina

lauantai 12. helmikuuta 2011

Anna anteeksi teot joita teen

Luodit ja aseet odottavat
ladeltuja tuomioita ohimoilla
ja yhä rukoilen
että saan elää vielä
vaikka näin jo kaiken mitä kohtalon piti minulle näyttää


päästä minut juoksemaan pois
päästä minut pakoon tätä totuutta
 



maaemo torjuu sylistään
ruumiini vapisevan
kerro minulle, äiti
miksi synnyin alun perinkään


Jumala siunatkoon meitä kaikkia
vihaltaan meidät pelastakoon
yössä multaan sielumme uppoutuvat
kuolema korjaa
ja sanat sanomattomaksi jäävät
unohtumaan
katso,
nämä taivaat helvetti vie lyövät tulta!





minä olen tehnyt syntiä
liiankin paljon


olen tehnyt pahoja asioita
ja tulen aina tekemään

tiistai 8. helmikuuta 2011

Paljastettu


Tuhkaa sataa taivaalta,
kuulen miten keskiyön
kellot tikittävät

olet siinä,
aina vain lähempänä
pimeintä ydintä
 


hengityksesi palaa niskassa
se tuoksuu kodilta,
jota niin kovin kaipaan
pyydän, älä sano hyvää yötä
jos aamu ei huomenna tulekaan



Pedon sydän särkyy 
hitaasti                              
niin hitaasti
että sen kuulee


jotain lasista putoaa lattialle
ja sirpaleet levittyvät heijastamaan kasvojasi
enkä ole varma mitä tunnen
sen lisäksi, että
rakastan sinua ihan liikaa



ethän jätä minua
yksin tänne
pimeään


.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Vain tämä pieni hetki

Mitä sinä toivot elämältä
- rakkautta?


sinä tunnet ne ihmiset
kylmän veren niiden suonissa
sydän pahoja sanoja täynnä
kaikki ne joita kerran luulit
parhaiksi ystäviksi
vain valheita, kyyneleitä
ja teeskentelyä

ovesi pielessä makaa kimppu ruusuja
juuri siltä, jolta et niitä
koskaan odottanut

sinun suuri hetkesi on juuri tässä.

ei siellä odotushuoneessa, jossa istut
sillä sinun onnesi ei tule aikanaan,
kun juuri nyt
nimeäsi huudetaan
valkoisen käytävän päässä


joku tarvitsee sinua
tälläkin hetkellä,
minä
tarvitsen