se mistä ei keskustella päivisin

keskiviikko 28. joulukuuta 2011

Hyppää selkääni

olen katoamassa

   vaivihkaa

          kuin hiipuva tuuli
laskevan auringon horisontissa
mustat lampaat
kiitävät pilvinä
halki taivaan

...etsien tietä takaisin kotiin, mutta nekin ovat kai eksyneet.


potkin pikkukiviä lumettomilla kaduilla
ja mietin, miten hyvältä tuntuisi
nähdä sinun hymysi
nyt
kun on kylmä

suljen silmäluomeni,
tämä todellisuus on kaukana siitä
missä minun mieleni kuljeskelee.
Nyt
on kuuma.


aion lähteä pois,
viedä sinut mukanani           

puhaltaa tiet avariksi,

avata avaruuden meille lennettäväksi



perjantai 23. joulukuuta 2011

Minun jouluni enkeli

Makaan lumessa
vierelläsi.
Sinun poskesi ovat punaiset,
ne hehkuvat onnesta ja pyörimisestä
ja nauran sydän kippurassa.
Haluan toivoa.
     Anna tämän hetken kestää
     ikuisesti.
Uusi aamu on noussut horisontista
kullansävyisin värein, silmäsi hohtavat aurinkoa.
Ja kun katsot minua taas,
koko maailma väreilee.
Pidä minut omanasi.

Laskemme tähtiä tämän yön.
Liekki palaa sisällämme.
Olet kaikki
mitä tahdoin
täksi jouluksi.

Olet minun pelastukseni,

rakas.

lauantai 26. marraskuuta 2011

Kultakolikon kääntöpuoli

löysin aarteeni pimeydestä
sinut, kolmannesta ulottuvuudesta

en tiedä mitä teen
voin tuskin hengittää ja tärisen vapisen kuin horkassa
kiepsautit väkivaltaisesti maailmani nurinniskoin
ota minut
saat minut
pelkäämään pimeää
         olit ensimmäinen

kasvoni ovat lähes sinun kasvosi
       mutta silmäsi
tekevät minut hulluksi

Kaikki se, mikä ennen on ollut järjellä selitettävissä,
on nyt vaipunut epätietoisuuden piinaaviin saloihin.


ihmiset pitävät sinua täydellisenä
ihmiset tietävät sinusta vain yhden puolen
ihmiset omistavat sinut,
ruumiisi ja mielesi ja kielesi
          

mutta minä näen
lävitsesi,
näen pimeään
sisällesi,
näen sinut

ja ymmärrän kaiken.


Olen sinun

    vaikka sinä oletkin minun
    vain puoliksi.

tiistai 22. marraskuuta 2011

Liian väärin ääneen lausuttavaksi

Epäilen liikaa uskoakseni.
Sanasi ovat raivokkaat, mutta silmäsi tuikkivat
                     ja minä
seison vaiti ja
odotan.
Odotan tuomiotasi.
Odotan, että tartut minuun tai heität
pois

       Suola huulissani saa janoamaan lisää.
Juo viimeinen ehtoollinen kanssani,
litroittain pulppuavaa verta avoimista haavoista,
stigmani, rakas
- katso mitä minulle teit

tahdon kuolla puolestasi,
elää viimeistä päivää ja teeskennellä,
    että olet minun
              kaiken sen jälkeen.

lauantai 19. marraskuuta 2011

Mitä haluat minusta!

Minä en tiedä olenko hereillä
vai nukunko
Minä olen varmaan kuollut.
En ole koskaan pelännyt rakkautta tai kipua
mutta nyt tärisen kauhusta
       Näen unta.
Sinun sanasi leikkaavat kieleeni viiltoja, tekevät minusta mykän,
kuristun kuin teuraskana, ja ajatus vain laukkaa villinä korvieni välissä.
Ei tämä voi olla totta,
Jeesus sentään.
Olen pahimman luokan tasolla
päästäni sekaisin,

en tajua,
en yksinkertaisesti ymmärrä
enää yhtikäs mitään.


             Miksi maailmani pyörii näin?
Tökin polveani sormella.
Kännykkäni ei lakkaa soimasta.
Hakkaan sen murskaksi, silmät vaahdoten.
Minä rakastan sinua, rakastan, rakastan, rakastan, rakastan, rakastan, RAKASTAN.
R-A-K-A-S-T-A-N.
Apua! Miksi kaikki pyörii?!
En voi syödä,
en juoda,
vatsaan koskee,
kaikkialle koskee,
rintaan vihloo
ja saan sydänkohtauksen.
Älä puhu minulle,
jos sinä tahdot
vain tuhota minut.

keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Tragedian aika

Nosta hattua, sano kiitos,
vaikka esitys
on vasta alkanut.




puhun yksin auringon kääntäessä selkänsä meille
väkeviä kyyneliä kämmenkuopat täynnä
      tahtoisin päästää jo
irti


isä saapuu kotiin hoippuen, työt ovat menneet
Kaikki on lopussa, hän uskoo.

aamu pyyhkiytyy ikkunan taakse 
ennen kuin ehdin silmät sulkea,
ymmärrän:
       huomista ei ole
       olemassakaan




2012



tasapainoilen hiuskarvan varassa kuin nuorallatanssija
otan vastaan kaikki aplodit, nyt minua rakastetaan
ja kuoleman edessä

on aika sulkea esirippu.

maanantai 14. marraskuuta 2011

Maailma on liian pieni ajamaan meidät erilleen.

Emme ole kai koskaan kuuluneet tänne,
             meissä on aina
 jotain hieman
                                       outoa.


Paras ystäväni.


pakenemme painajaisia, ihmisiä
sulkeudumme täydellisiin rinnakkaistodellisuuksiin
            ota hörppy tyrskyissä suolattua harmaata teetä
      nauran,
pillitän,
puhumme pelkillä katseilla
sanomatta sanaakaan


Arvaa mitä,
sinulla ihan oikeasti on meren vihreät silmät.


- -
anteeksi, minä olen hävinnyt luotasi liian monta kertaa
lukinnut ovet, teljennyt ikkunat ja tukkinut savupiipunkin
olen laskeutunut Imatrankoskeen, harhaillut
muuntuneissa tietoisuuden tiloissa
eksynyt kartalta
ilman nimeä

ja aina juokset minut kiinni




Sinunlaistasi ei ole toista tässä universumissa.
~Absolutely Fantastic.

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Hylättyjen koiranpentukatseiden maailmankaikkeus

I. hän on sisimmässään
aivan pikkiriikkinen, vinkuu silmillään
                                                                        kuin koiranpentu
Rakasta minua! 





II. Ovet pysyvät kiinni.
Hän odottaa loputtomat talvipäivät pihalla
                  jos joku löytäisi ja veisi mukanaan 

mutta kylmyys kulkeutuu luihin ja ytimiin
aika käy vähiin, tiedäthän,  pian voi olla liian myöhäistä.


Hän sanoo:
"Jos tässä maailmassa
rakkautta ei riitä kaikille,
minä en halua elää siinä."





III. Tiedäthän. Valoa ei tapeta pimeällä,
se kuolee vasta kun kaikki toivo on mennyt.

Ja toivoa ei ole ilman rakkautta.

 

torstai 3. marraskuuta 2011

Kuoleman kaunis luonne

en tiedä pelkäänkö


niin kuin lehdet putoavat puista
kärpänen liiskaantuu seinään
niin hauras
voi elämä olla,
ja vielä sitäkin hauraampi


olemme loputtomiin keskustelleet kahvipöydässä
aikamme rajallisuudesta ja pohtineet,
onko olemassa jotain tämän kaiken jälkeen?

ja suuri ja pyhä vastaus on:
tidididittidii!

Emme tiedä.


Vuosia olen tuijottanut räpäyttämättä Kuolemaa silmiin
uhmannut sen lakeja ja määräyksiä, leikkinyt sen kanssa tulitikuilla.
Olen ollut paha ihminen. Voin sen myöntää Sinulle.

ottanut pillerin jos viidennen
masennustiloissa, harhaillen, yksin  
sulkenut ajatukseni
ja kävellyt eteenpäin 
mustalle kadulle.
ollut varma, että  
Tänään se tulee.


eikä niin ole tapahtunut.




keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Ilmestys tuntemattomasta maasta

Jokainen päiväni
saattaa olla
viimeinen, 

mutta tänään minua on pidetty kädestä
ja halattu rakkaudella
                                            Tänään minua on kohdeltu
                                                                   niin kuin ihmistä.



ja löysin 
uuden tien.

lauantai 29. lokakuuta 2011

- - -






Jos rakastat,



sano se tänään.          














 
tämä ei ole elämänviisaus, tämä on pyyntö

 

lauantai 22. lokakuuta 2011

Puen yksinäisyyteni sanoihin

kirjoitan...

sisimpäni vuotaa kuin ehtymätön lähde
mustaa, paksua lietettä
ja tahdon vain käpertyä aivan pikkuruiseksi sänkyni nurkkaukseen
ehkä yö vie minut viimein pois

kumpa joku pelastaisi minut

tämä on 400. suden huuto tuuleen murrettavaksi



Ymmärrä.
Minulla ei ole muuta kuin tämä hetki.

torstai 20. lokakuuta 2011

Kahdesta tulee yksi

Eläin?

Hän näkee sen tulevan,
hallitsematon
kammottava olento
pimeästä,
jolla on hirven pää
luonnottoman kokoiset silmät,
se katselee Häntä
              tietäen liikaa

PELKO on järisyttävä ja se on läsnä
koko mieli järkkyy kauttaaltaan
veri kohisee
                     kuuletko                                        kuuletko sinäkin?
tämä halu
olla joku
muu 

          KYLTYMÄTÖN
kirkumista

Hänen ruumiinsa repeää liitoksistaan
kun eläin ottaa Hänet kokonaan

avunpyyntö on naurua,
syvältä ytimestä kumpuavaa raivokasta naurua

ilman hengenvetoja

Hän tappaa itsensä nauruun

jonka jälkeen makaa liikkumatta lattialla, hymyilee 
...

kaikki
toistuu,
toistuu vain
uudestaan ja uudestaan

...
niin monta kertaa, ettei pää voi kestää
se räjähtää

kuuletko                      sinäkin

lattiaa peittävät tuhannet särkyneen peilin sirpaleet
joiden päällä pari tanssii dramaattista tanssiaan ilman kenkiä
sirpaleista muodostuu kuvia todellisuudesta

ja Hän ymmärtää...
Hän kuolee
Hän menettää itsensä
niin Hän ymmärtää
                                 itsensä
                                                  eläimeksi

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

Saatan kuolla puolestasi

- -
Jotain vikaa tässä on, ajattelen
mutta ajatus kulkee kuin tanssija, hoippuvin askelin
      sinne
tänne

tähdäten korkealle


sinulla on pehmoiset kämmenet joihin lukitset minut



voitko tehdä minusta elävän
piirtää ääriviivat
ja suudella ne täyteen...



luo sieluni,    tyhjästä

kuin Jumala


suutele kuin viimeistä päivää


- -
Tämä voi olla kotini. New York tai Himalaja.
ah, aurinkoni
muuta ei näy     
olen ehkä psykoottinen ja rikkinäinen
mutta juuri nyt maailman onnellisin
sinä olet lääkkeeni,
kaunein,
joten
mitä muuta haluaisin?

tiistai 11. lokakuuta 2011

Tiedän vaan, että sekoon

hänen vanhempansa toistelevat usein hänen olevan väärässä           missä?
ja vastuullinen yksin itsestään                                                       miksi?


ne
tietävät
jotakin.


sanoja, totuuksia
         syötöllä päähän
Kein Fehler im System

                                                   heikentynyt realiteettitaju
vapisevat sormet vieraan tuntuisilla kasvoilla
painajaismaista

apua
kukaan ei voi auttaa.




Hullu se on.



herään lattialta 18:54 käsivarret veressä
Mitä on tapahtunut?



  1. avaan TV:n
  2. keitän teetä
  3. lähden ulos
eikä tässä ole mitään hätää

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Hehku

on lempeä nukahtaa hengityksesi
hiljaiseen virtaan,

painaa kädet toisiinsa,
         kaulallesi
sykkivään

laskea irti yöstä

verhojen, ikkunoiden takana
olla sinun, sinun vain
                      eikä mitään muuta


torstai 6. lokakuuta 2011

Kuin koko elämä

jotain pakahtuu kylkiluideni alla

raskas kivi, jota joku joskus kutsui
rakkaudeksi
 
* * *
 
tässä minä nyt olen
ilman sinua
alla tuhansien tuikkivien tähtien
joille kerran lausuimme toiveita koko yön

silloin painoit pääsi vasten minua
ja kiedoit sormesi turvaan kämmeeni





miten kaikki tuska alkoikaan
sulaa ympäriltämme
ja hetken uskoin
unelmieni muuttuvan todeksi

kun suutelit minua



koko universumi oli vain
sinä & minä




mutta aamu pilkisti esiin itäiseltä taivaalta

ja pullostasi loppuivat viimeisetkin pisarat






pysyin hiljaa,
kun katsoin selkäsi loittonevan

koko maailma vain
lysähti kasaan  



ja tahdoin kuolla





nyt ainoastaan tuuli puhaltaa tähtipölyä muistojeni päälle
kun kuiskaan kyyneleiltäni viimeisen toiveen:

Tule takaisin
että tuntisin taas
olevani olemassa.
 
 
 
 
 
tiedän, että kuulet minut

tiistai 4. lokakuuta 2011

Petojen syömä

mene pois
minun päästäni


h
a     
a              
h                    
  a                         

 ha                          
haha                    
hah
a



shhh....



ah 
              h
H                                                               
ah                                                    
hahaha


a    
a


hahahahhahahah
ahahhahahahahahahaha


HAHAHA










hajosin

...miksei kukaan auttanut minua korjaamaan sirpaleita?




vihaan sinua







nyt...                   minusta on tullut jokin muu 



sinä seisoskelet vieressä,
katsot silmiä minun ruumiissani
katsot sitä silmiin
luulet, että se olen minä,
 hymyilet


erehdyt


sillä pieni tyttösi on
hukkunut


kukkunut!


nukkunut

pois




perjantai 30. syyskuuta 2011

Tarkoitus

muistatko miten elämä oli kerran
                     auringon viimeisessä, kultaisessa säteessä
                                                 ja vesipisaran kokoisessa maailmassa  


silmiesi syvyyksissä
eivät vuodet tarkoita mitään






Rakkaudesta

raavi, viillä minut paljaaksi
murskaa, revi sisäelimet
silppua sydämeni
ja vie kaikki mitä on,


mutta älä anna minun elää ilman sitä








Sinä kysyit, mistä olin saanut arpeni,
ja vastasin: "pelkäsin, jos en olisi ollutkaan elossa."

lauantai 24. syyskuuta 2011

Katson taivaan läpi avaruuteen

silmät kiinni voi koskettaa kuun pintaa
ja hyppiä trampoliinilla ilman painovoimaa

kohti valkoisimpia pilviä

aina vain
kauemmas


täältä


makaan mädäntyneiden lehtien keskellä,
kaikkien murrettujen värien sisässä
syvällä
olen turvassa
maa pitää minua sylissään
ja kätkee lapsensa pahalta maailmalta


toiset laahustavat uupuneina porraskäytävässä ryystäen kahvia
miettivät, mitä kaikkea maailma tuo mukanaan tänään
ja oliko tämä sitä onnellisuutta, mitä he kauan sitten toivoivat


ja entä jos ei?


en halua elää niin


taivas on täynnä vastauksia,
teen uuden tien pitkin sateenkaarta ylöspäin
sinne missä eläminen ei ole enää vaikeaa ilman sinua

nyt minä nukun, ja nukun
aina vain

torstai 22. syyskuuta 2011

Uudelleenluominen

Anna minun kuolla
Anna minun kuolla
Vielä kerran



sade valuu norona pitkin poskia
kun kohotan kasvoni kohti myrskyävää taivasta
ja huudan,
huudan polttavan surun
ulos sisältäni pakahtumasta

tänä yönä vaellan
halki synkkyyteni maan
ja lasken mieleni hirviöt
vapaiksi

sillä minä syvästi uskon ja toivon, että
silmissäni voi vielä kuultaa
uuden huomisen
purppurana hehkuva aurinko
joka veden pinnan saa
timantteina väreilemään,

kuten kerran
aikaisemminkin

ja laskeudun alas
mustien joutsenten kera
pimeään
vain tunteakseni
miten kirkas valo olikaan
ja miten kaiken jälkeen
elämä voikaan tuntua hyvältä

tiistai 20. syyskuuta 2011

Aamu toisensa jälkeen olen valmis kuolemaan

Kun aamunkoitto vaihtuu yöksi,
kaikki tuntuu jälleen niin hyvältä ja oikealta



sinä painaudut vasten kylkeäni
aivan samanlaisena
kuin aina ennenkin


- -

Olen odottanut niin kovasti 
ettei mikään voi tätä tunnetta sammuttaa:

ei järki,
ei totuus,
ei todellisuus 


Vain sinä saat minut elämään
uudestaan ja uudestaan

Piirrä rintaani uusi, ehjä sydän,
joka jaksaa lyödä

- -

sillä aamulla kun taas herään

tuhannet tähdet iskeytyvät maailmaan
suurimmalla voimalla, mitä kuvitella saattaa
murskaten sydämeni pienenpieniksi sirpaleiksi kauas galaxien sekaan
ja itken vain
koska silloin
et ole enää täällä




* * *

Mutta kun aamunkoitto vaihtuu yöksi,
kaikki tuntuu jälleen niin hyvältä ja oikealta

tiistai 13. syyskuuta 2011

Aivot-on

sinä et tiedä kuka olen

et tiedä miten vaarallista on vetää minut kaulasta ketjuihin
ja leikkiä kuin olisin sinun armoillasi


hermoni ovat romahtamassa
ja lähestyn räjähtämispistettä
maximaalisella kiihtyvyydellä
 
*** 

periaatteenasi on toimia
vastoin omia sääntöjä
ja viskoa synnittömän kiviä
toisten päälle,
minun päähäni

luuletpa vielä että nielen tekosi
kokonaisina                                     noin vain                  niinkö?

mutta osaan ajatella itsekin

ja se on kai syy miksi
vihaat minua niin paljon

lauantai 10. syyskuuta 2011

Kaiken tarkoitus

Minä vajoan





vajoan

vajoan 




syvemmälle



koko ajan syvemmälle










pimeään 

























varpaani osuvat vellovaan, paksuun mutaan

se tuntuu lohdulliselta, surulliselta


ajatus: nyt tämä viimein loppuu







































ei valoa vuosiin

pupilleissa ei reaktiota 




pelkkää mustaa, syvää pimeää                                            ja pohja 













en tiedä miten elää normaalisti 
ilman tuskien merta 
en tiedä
mitä olen ilman verta 

mitä olen kun hengitän taas



joten 
miksi sinä aina lopussa tulet 
ja pelastat minut 

kun olen jo valmis unohtamaan 
miltä tuntuu 
koskettaa valoa



tiistai 6. syyskuuta 2011

Jotain kauniimpaa

kävelen yöhön paljaana,
ilman kenkiä
lausuen rukouksia,
toivomuksia jumalten syleiltäväksi
tahdon pois



pelkään ettet edes tunnista minua nykyään 


veren seassa
olen kasvatellut kuolinhaavoihini
siipiä
jotta kerran
voisin oppia lentämään

halki mustien pilvien 
kohti kirkkautta

kuin kotka
vasten tuiskuja, etelätuulta
ja ääretöntä ikuisuutta,
rinnalla vuorten,
kauniimman maailman

lähemmäs sinua, rakkaimpani


pois tästä yöstä


mutta olen 
juurtunut jaloistani kiinni,

minä, lapsi pimeyden,




yksinäinen susi

lauantai 3. syyskuuta 2011

Maaemo, älä jätä

taivas on täynnä murhetta
mutta ei sada,

ei sada


tiedän kuka olen
aina kun tapaan sinut uudestaan
vaikka en olisi sama ihminen
ollenkaan


vaellan keskellä korppien
isän kumisaappaat jalassa


metsäni tilalla
on moderni omakotialue
ja kaatopaikka 

rakkaan puuni
revittyä kaarnaa
on jätetty
ripoteltuna tielle,
rekka jyrisee pois,
kantaa sen mukanaan
sellutehtaalle


minä ja taivas, katsomme vain


koko maailma muuttuu 
me jäämme taakse,
eivätkä kyyneleet
pelasta ketään


mutaan, vain
jälkiä teen,

muistoksi

siitä miten minua kerran rakastit

Elämän eliksiiri

"Kertoisitteko nykyisestä elämäntilanteestanne?"



joka päivä 
askel parempaan,
askel lähemmäs 
kuolemaa


menneisyys kysymysmerkillä
tulevaisuus kortilla

joku uskaltaa kysyä vielä nimeä.    Jestas, eikö tämä ikinä lopu?


  1. kivut
  2. morfiini
  3. kivut
  4. yliannostus


ah elän elämäni onnellisimpia aikoja


ja haudon rumia ajatuksia
sanat on loppuun kulutettu           eikä kukaan usko minua
kukaan ei vie tätä minulta pois
kukaan ei
k u k a a n   ei voi

hah haa!

maailmanloppu tulee vuonna 2012
en ehdi kuolla syöpään 


joten kaikki on
total perfectó

 


perjantai 2. syyskuuta 2011

Fantasy

tyttö nojaa vasten seinää
silmissään se katse
jonka aistii syvällä sydänjuurissa asti


takerrumme toisiimme niin lujasti että veri valuu maahan saakka,
raasta ilmaa keuhkoihin, se voi pian loppua

...

se on pelkkää harhaa
ja kuvitelmaa
ja pieniä hetkiä
valuvaa hunajaa


näin voimme uskotella.


silmäsi paljastavat,
olet surkea keksimään tekosyitä!
eivätkä jalkasi jaksa kantaa
niin kauas etten muka huomaisi
sitä,
(mistä kukaan ei puhu ääneen)
sitä katsetta
kun kävelen vierestäsi

sunnuntai 28. elokuuta 2011

Isin BMW (ei jälkeäkään)

ollaan kuin oltaisiin aina oltu jotakin
ja pukeudutaan
kuin miehet mustissa

ei ole vielä edes viikon puoliväli
on aikaa lähteä minne vain

Autoon siitä!

juon kahvia,
pikimustaa

tyttö maleksii tylsänä huoltoasemalla
kuten kaikki vuodet ennenkin
ja miettii millaista olisi elää oikeata elämää
(sinä tyhmä)

lähdetään, niin näytän sinulle maailmani 

ikkunoissa pelkkää pimeyttä
ei valoa,
ei huomista,
ja renkaat ulvovat
kuin nälkäiset sudet


olet aina kuulunut vierelleni
en aio luovuttaa sinua menneisyydelle 
tällä kertaa

emme palaa

maanantai 22. elokuuta 2011

Niskaote

Pedot tietävät, että
tällä kertaa en selviä hengissä. 




Paine on liian kova

 
Ryhti suoraksi! 
Hymyile! 
Älä käyttäydy kuin säälittävä raukka


ase nauraa räkäistä nauruaan ohimolla
vastustuskyky heikkenee

pakko pitää jalat maassa
vaikka taivas sortuu niskaan

en aio itkeä

seison keskellä asfalttia
yksin kaikkien edessä
ja tunnen
miten muserrun



Kaikki on hyvin.

lauantai 20. elokuuta 2011

Ei-Ikuinen

Kun tämä päivä on päättynyt,
tanssit pihallani punaisessa pallomekossa
sateenvarjon kanssa

Tunnen sinut.

ihmettelet ääneen   kuka olet     miksi olet
mutta minä tiedän

Kehosi on niin lämpöisä
vasten minua,
käännän kasvoni ylös valoon
nähden sinut siellä


Vain kuolema saa sinut huomaamaan...


Niin rajusti
jäätävät sadepisarat pyyhkivät silmesi
lasittuneen katseen
ja osaat lukea ajatukseni,


rakastan sinua 
enemmän kuin omaa elämääni

Ja silloin viimein

tunnet minut.

torstai 18. elokuuta 2011

Paholaiset enkelin puvuissa

Ihmisvilinässä olette ihan
kuin ketkä tahansa muutkin
"niin kilttejä,
hyväsydämisiä"

käytte kirkossa kello kymmenen sunnuntaisin
ja paheksutte minunlaisiani
syntisiä


en olisi ikinä voinut uskoa 
ellen olisi itse kokenut...

se on niin kammottava, lähes huumaava tunne
kun makaan polvillani veressä ja te supisette vieressä,
kieroilette ja juonittelette minut
nurkkaan
sitten potkitte vatsaan, alas maahan

kahdestaan, 
kuin hirviöt purette hampailla ihon repaleiksi,
hyväksikäytätte, raiskaatte mielen

ei omantunnon tuskia.


"...he ovat aivan kuin enkeleitä"


teidän verivalalla vannottu ystävyytenne
on diagnosoitu sairaaksi 
aidsin saastuttamaa paskaa
se on niin petollista, että sillä tappaa ihmishenkiä
sulkekaa silmät
pieni maailmanne pyörii kokonaan sen ympärillä
eikä sen takana ole muuta 

mutta mikään ei ole ikuista

ja sinä päivänä kun se päättyy
murskaannutte
kuin kärpäset tuulilasiin
eikä silloin kukaan silitä päätä ja ota syliin tuutilullaa rakasta pikkuenkeliä
and on that moment, I promise, I'll be watching. 


Jumala tietää mitä olette tehneet.

maanantai 15. elokuuta 2011

Jos ei pysty niin onko pakko?

Voisin kadota matkalla 
Hypätä vain junaan ja tuijottaa ulos ikkunasta
Matkata halki vieraiden maiden, keltaisten peltojen ja laatikkotalojen
Pois täältä

Makaan nitisevässä sängyssä vapisten pää tyynyn alla
04:13
Ei nukuta vaikka olen kuolemanväsynyt
Liikaa ajatuksia, liikaa asioita mietittävänä ja ihmissuhdeongelmia 
En voi mennä huomenna sinne
Mutta on Pakko.

Ekaluokkalaiset aloittavat iloisina taipaleensa.

Mitä laittaa päälle
Tässä näytän läskiltä ja tässä amerikkalaiselta kotirouvalta ja tässä... ääk!
Turhaudun
Revin hiukset päästäni
Lisää naamoja
Lisää stressiä 
Lisää vaatimuksia,
Toiveita täytettävänä
Menetän  J-Ä-R-K-E-N-I

 On keksittävä inhimillinen ratkaisu.
PAKKO päästä pois!

sunnuntai 14. elokuuta 2011

"Liian voimakasta."

jos saisin valita

ajaisin itseni kaljuksi
ja pitäisin joka päivä
maastohousuja
ja muuttaisin Lappiin
erakoksi
metsäntuoksuiseen hirsimökkiin

mutta koska en saa valita,
tykkään juuri sinusta
ihan hulluna
ja asun kaupungissa joka on kusipäitä pullollaan
selän takana paskaa puhuvia, nauravia kieroilevia klovneja
ja paljon, paljon pahempaa...

joskus pääni vain hajoaa

ja joku kerta saan tästä vielä tarpeekseni, tiedän

välttelen katsettasi,
koska se imee minusta tietoa
kuin pesusieni
asioita, joita en oikeastaan haluaisi kertoa
pieniä, sydäntä kutkuttavia salaisuuksia

mutta kun istut siinä
aivan silmieni edessä
(tietenkin järkyttävän kauniina)
pelkään, ettemme voi välttyä
totuudelta

enkä ole edes humalassa.

Kaukaisuuteen

Muistatko vielä
kun joinakin kylminä iltoina
suutelit hiljaa poskeani
ettemme nukahtaisi kyyneliimme
yksin

ja suljin rikkinäisen sydämeni
kämmeniini
puhaltaen sen tuuleen
ihan vain sinulle

se on siellä yhä

ja sinä olet
niin kaukana         


mutta kun luon katseeni ylös,
ymmärrän, että katsot aina samaa taivasta
samoja tähtiä ja tyhjyyttä,
kuin minäkin

keskellä tätä kaikkeutta
vain me kaksi
jossakin
toisella puolella
maailmankaikkeutta

torstai 11. elokuuta 2011

Veitsi

Ihoni kuultaa läpi
tuskasta ja epätoivosta,
tahdon vain riisua sen yltäni,
päästää vapaaksi kaiken
mikä saa loputtomasti kiljumaan

koitan avata siipeni ja lentää
pois pimeydestä
mutta olen kiinni
tämän maailman kahleissa
pudoten, joka kerta,
liian korkealta

eikä kukaan voi estää
sydänveren vuotamista käsiin 

koska kukaan ei rakasta minua silloin
kun itken

ja katson maassa makaavaa
varjoani,
niin haurasta, riutunutta,
joka henkäisee viimeisen kerran
ennen uutta aurinkoa.

tiistai 9. elokuuta 2011

Räjähde

SANO JOTAIN MUUTA,
JOTAIN IHAN MITÄ TAHANSA MUUTA

se painaa piinaavana henkitorvea
minua ei tarvita täällä,
se on totuus
joka on syljetty vasten kasvoja sanoilla joita et voi enää vetää pois

kävelen pitkin tyhjää katua ihmisten keskellä
katsoen ei-mihinkään, joka odottaa kohtalokkaana edessäni
toiset kutsuvat sitä tulevaisuudeksi
toiset menettävät otteensa siitä ja elävät   h a r h a s s a, 
harmaassa putkessa kunnes kuolevat


tik tok tik tok aikani lähestyy



ja sinusta varmaan olen säälittävä
koska puhun tällaista paskaa ääneen
mutta minulle tämä on totuus   kuten se että olemme eronneet toisistamme ja kuten se että en ehkä selviä sellaisesta täysijärkisenä  
toisin kuin sinä
ja se on päästettävä ulos minusta, 
tuska on vapautettava sisuskaluistani, vihani purettava painepakkauksesta

ennen kuin räjähdän

jos olen vaaraksi itselleni, mitä kaikkea
voinkaan tehdä sinulle,
mieti ihan huviksesi

maanantai 8. elokuuta 2011

Rest In Peace


minulla ei ole suuta
ja on pakko kiljua



suljen silmäni ja ymmärrän miten pimeä mieli voi olla,
omat ajatukseni nauravat räkaistä naurua päin naamaa
enkä kestä itseäni

ei ole mitään hajua kuinka kauan tätä voi jatkua 
kunnes tulen hulluksi näistä päivistä jotka rullaavat samanlaisina
binääriluvuissa
eestaas

demonit ovat aina siellä missä minäkin
ne harhailevat varjoina ruumiini ympärillä joka hetki,
joka sekunti

eikä mikään saa niitä   k a t o a m a a n 
vaikka linnut visertävät taivaalle rukouksia ja kukat tanssivat tuulessa
ihan kuin kaikki olisi hyvin, niin hyvin, niin hyvin
lääkäri sanoo, että minä voin hyvin

rakennan valheista pilvilinnoja ja unelmista uuden auringon
juoksen ylös portaita, juoksen ylemmäs, kovempaa ja kovempaa, korkeammalle
eivätkä ne koskaan pääty...

täältä ei pääse pois



painan kädet korviin ja yritän hiljentää 
ääniä päässäni,
pöyhin tyynyä ja käännän peiton ympäri,
makaan kylmän hien keskellä
tuijottaen valkoista kattoa

enkä saa painajaisiltani unta
ja hereilläolo tappaa minut

Yö on ainoa ystäväni

sanoista on tullut turhia, niiden merkitys lakkaa olemasta
ja pelkään, että minulle on käynyt samoin


tänä yönä kaikki tähdenlennot
ovat piiloutuneet
silmiltäni
en voi toivoa
minulla ei ole toivoa

hiljaisuus tekee hulluksi,
seisot vain siellä kaukana ihan kuin et kuulisi
kun huudan
sano, ettet ole hylännyt minua, olet vain unohtanut...
(mikäli sekään on hyvä vaihtoehto)

kerro minulle Jumala,
mitä olen tehnyt
ansaitakseni tämän?

puhallan rukoukseni tuulen kera vaeltavaksi
ja katson syvälle ympäröivään avaruuteen joka hälvenee
autuaaksi tyhjyydeksi
kunnes raskaat silmäluomeni sulkeutuvat
pimeälle, joka minua odottaa

ja nukahdan

lauantai 6. elokuuta 2011

ItseViha

särjen peilikuvani kappaleiksi
koska vihaan niin paljon näitä sinisiä silmiäni
jotka uskovat jokaisen valheen ja jokaisen lupauksen
olisihan
se pitänyt tietää jo
kokemuksesta
ettei mitään pidä ottaa niin kuin annetaan ymmärtää,
ettei kukaan välitä pätkän vertaa (se lukee jo kämmenen viivoissa)

katso
tätä virheetöntä ihoa nyt
et koskisi vaikka olisi pakko
haavoja, arpia, väkivallalla hiljennettyjä tunteita 
sanon tätä vihaksi, koska inho on liian lievä sana kuvailemaan
sitä mitä tunnen
vaikka onhan tämä kieltämättä aika ällöttävääkin
katsella miten mätänen sisältä ja maannun
lattialle
ilman ystäviäni
kuin mikäkin ah niin kaunis
kompostointijäte.

keskiviikko 3. elokuuta 2011

Pelin henki


"Sinä et taas ymmärrä leikkiä"


ja sinä et taida tuntea minua 
ollenkaan
suuttunut, minäkö? 
ehei, 
raivoni on sokeaa ja tappavaa
etkä sinä ole päässyt edes maistamaan sitä     ---    vielä
 

pistooli omalla ohimolla
on paras tapa
manipuloida muita ja vedellä naruista,
jotka ovat minun kaulani ympärillä

ja kun valinta on minun
miten mikään voisi olla    s i n u n   s y y t ä s i



ystäväni,

tuo on jo aika kieroa
katsoa kortit valmiiksi ja valita minulle ne surkeimmat
sitä kutsutaan myös huijaamiseksi 

ja vain harva selviää sellaisesta 
elossa
koska minä tiedän
 
joudut pakostakin painamaan omaa liipaisintasi
senkin nilkki


...

hah.
eikö ollutkin kiva leikki? minusta oli.

tiistai 2. elokuuta 2011

Tässä elämässä kuollaan aina yksin

on niin kaunista
vesi kimmaltaa auringossa
ihan kuin uppoaisi
tuhansiin timantteihin


sydämeni pysähtyy hiljalleen



niin pitkään on ollut kylmä

              olen pelännyt,
                                      harhaillut

yksinäni
ja satuttanut jalkapohjani

hyinen tuuli on repinyt kasvojani,
hiljaisuus raastanut sisintäni
ja vaikuttaa siltä
että pikkuhiljaa tumma veri
lakkaa vuotamasta



on ihan syvän sinistä



jos jossain on taivas
lupaa
että lennät siellä
minun kanssani

maanantai 1. elokuuta 2011

Valkoisten sulkien sataessa maahan

Pieni enkelini
morsiamen puvussa,
sulje kylmät käteni
ja pääni syleilyysi
jos rakastit minua edes hetken
ilman tiettyjä asioita ei voi elää

kosketan routaista maata
painan siihen huuleni, voi, olet niin lämmin,
olet kohtalokkaan kaunis
unelmani
saat rikotut siipeni aukeamaan tähtitaivaalle
ja sydämeni tulvimaan rakkautta
...verta kämmenissäsi
perhoset ja pikkulinnutkin kuolevat pakkaseen
tahdon nukahtaa tähän
hiljaisuuteen

laulaisitko jotain
äänesi saa minut hymyilemään
se on niin kaunista, alkaa pelottaa
suutele minua
että pienen hetken tuntisin 
eläväni

perjantai 29. heinäkuuta 2011

Vuosipäivä

29.7.2010

silloin myrskysi taivas valkoisena
ja vannoin että vittu tästä en selviä hengissä
kun lähdit pois elämästäni
kenties se oli oikea päätös meille

en koskaan valehdellut siitä kun sanoin etten olisi tässä ilman sinua,
tarvitsin sinua 
valaisemaan reittiä
ja joskus tarvitsen yhä
mutta nyt seison vain pimeässä
 en tiedä olenko olemassa
sinulle enää
ehkä, ehkä en
 en laske enää päiviä, en kuukausia, kuten ennen
 en ajattele sinua päivittäin, vaikka olet joka yö unissani
mutta en voi kieltää ettenkö kaipaisi sinua


tänään juhlitaan
pää tyhjäksi
unohdusta



toiset päivät ovat helpompia kuin toiset
sydämeni lyö yhä
tu tum
välillä en saa henkeä ja makaan lattialla
mutta muuten olen ihan ok (kiitos kysymästä)

tasan vuosi

särjit kai sydämeni
eikä minun pitäisi olla enää täällä
mutta tässä sitä ollaan
valehtelisin jos väittäisin kaiken olevan sinun syytäsi

toivon todella
että sinulla on kaikki hyvin
siellä missä olet.
Minä taas päätin 
että elän elämäni loppuun saakka itseni kanssa
vaikka kovin moni muu ei tule siihen kykenemään



kuka tietää, 
ehkä kohtalo on ketku
ja tuo meidät 
yhteen jälleen

jokatapauksessa tänä iltana nostan maljaa
meille
ja uudelle elämälle minussa

kiitos.

Harlekiini

olen kyllästynyt hymyilemään,
pelaamaan näitä kieroja pelejä kanssasi
vihaan sinua
löyhkäät läpimädiltä salaisuuksilta
ja sanasi kiertävät aina tiettyjä kummia pisteitä
joissa ihon alta paistavat kipeät valheet

mutta olet ainoa
mitä minulla on


irvistän tuskasta, jota yhä elävä sydämeni kantaa
sinä et ymmärrä että minullakin on tunteet,
tuskin huomaat kun koskee
niin paljon

tässä ei ole järjen hiventä,
keinun parketilla eestaas polvet kiinni kalpeissa kasvoissa
katsellen miten kauniisti tulipunainen veri vuotaa ulos kehosta
minun on kylmä, niin kylmä
apua
tarvitsen ystävää
mutta jos tulisit, nauraisit
nauraisit minut rikki,
läpikotaisin

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Aamulehdessä vain yksi auto suistunut tieltä

moottori jyrisee
ja katseessa häilyy musta aukko ja
tietoisuus että sinä petät minut jälleen...
auto kiihtyy kuin luoti
kivinen tie ja todellisuus
murskautuminen tuntuu aivan liian helpolta
tähän verrattuna
mitä vain saa tapahtua

riko minut, rakas - -
kerro miten sinua voi rakastaa

tällä kertaa kaikki kauniit enkelit ovat kuolleet
kun tummat pilvet pyörivät pään päällä
tuulilasiin sataa verta
ja saatan jopa itkeä kyyneleen, pari - tai sitten en
en välitä
pure minua huulesta ja kurista
murskaa
et välitä

miksi minä olen aina se joka odottaa?
aika kulkee tappavan hitaasti
päivät eivät lopu
tämä ei koskaan lopu

taivas silmien yläpuolella on tyhjä
mutta helvetti liekehtii
kuin viimeistä päivää
ja jos jään tähän maailmanloppuun asti
kuolen nyt, tai ennemmin tai myöhemmin, mutta aina
yksin

tiistai 26. heinäkuuta 2011

Miten yksin olimmekaan silloin

sinä olit ainoa
sinä olit ainoa
joka näki joka ikinen yö painajaisia
ja joka aivasteli kovaan ääneen aamuisin,
ihan niin kuin minä

olin niin kamalan pieni siihen aikaan

pikkuruiset, maanväriset linnut
tulivat luoksesi ja söivät isosta, kyhmyisestä
kädestäsi
ja usein ihmettelin ääneen
miten se onkaan mahdollista
ja hän vastasi:   maailmassa on olemassa 
niin monenlaisia ihmeitä.

niinä hetkinä olin varma että 
Jumala on olemassa

auringon viimeiset säteet kasvoillasi olivat kultaa
kun katsoin sinun elämää nähneisiin silmiisi, rakastit takaisin
olit elämäni ensimmäinen ja viimeinen,
ainoa mies

sitten kuulin syövästä

ja pala juuttui kurkkuuni loppuiäksi


muistan sinun arpesi,
muistan minun arpeni 
sydämen päällä
 
 
pelkäsin harmaantunutta katsetta,
letkuja sieraimissasi ja valkoista pukua
ja etenkin sitä ettet enää
hymyillyt

enkä minä edes tullut katsomaan sinua
sairaalaan

"lapsikulta, älä sitä mieti, sinähän olit vasta 10-vuotias"

ei!

minä olin tarpeeksi vanha
tietämään miltä kuolema näyttää
ja tarpeeksi typerä pelkäämään sitä
enemmän kuin osasin näyttää
välittäväni sinusta

ja joka päivä kadun sitä yhä
enkä anna anteeksi itselleni,
vaikka tiedän
että sinä antaisitkin,
Ukki

lauantai 23. heinäkuuta 2011

TILT

Ajatusvirtaa - -

kuin likaista vettä ojassa                     mutaa ja koirankakkaa


tiedän että suurin osa ihmisistä inhoaa minua

otsassa lukee "mahdoton rakastaa"
olen normaalisti varmaan ihan kiva  
tanssin kuin tämä olisi elämäni viimeinen päivä
ei sitä kai koskaan tiedä 

oireet ovat seurausta vakavasta, usein 
pitkäaikaisesta lapsuusiän traumatisaatiosta


lapsi on tullut isäänsä

ensimmäisen kerran maistoin salaa kuivaa punaviiniä posliinikupista 
se ei ollut hyvää, 
mutta parasta elämässäni 
täällä tarvitaan ambulanssia!
asiat lipuvat käsistäni 
hävitän tavaroita ja mielialani vaihtelevat rajusti 
kukaan ei jaksa kuunnella enää

"mä näen sen läpi ettei se tahdo olla täällä
se puhuu maailmanlopusta ja kaikesta paskasta"

siis Oh My God säästäkää mut
pelasta syntinen

selviän ihan hyvin ilman sinua

- - -

se hetki kun valheista tulee totuuksia

tuntuu ihan sairaan hyvältä

 . . . _ _ _ . . .

joskus vielä itkin
(lucky me)
kroonista vatsakipua 
ja toisinaan tukkoinen nenä
muuten perusterve nuori nainen


pakkotoimintoja
piinaavia ajatuksia
pakottavaa ajatusvirtaa - -

aggressiivinen liipaisinsormi

verenvuotoa 
joka ei tyrehdy




perjantai 15. heinäkuuta 2011

Et uskoisi vaikka kertoisin

...kuinka monesti olen yrittänyt muuttaa itseäni ollakseni sellainen kuin ihmiset haluavat minun olevan.


en ole koskaan hyvä
en ole koskaan tarpeeksi
tarpeeksi hyvä


voin tuskin elää 


Luuletko tosissasi tietäväsi
millaista on olla minä,
luuletko että
haluan olla tällainen?

jos olisi mahdollista valita, en olisi ikinä syntynyt
mutta elämässä on pakko kuolla ja syntyä, muu on ihan sama 



tänään kuulin ensimmäistä kertaa elämässäni ystävältäni
seurani olevan jotenkin huonoksi
naapurin kiltti, hyvätapainen, vaaleatukkainen tyttö
onkin PAHA.
minä olen
saatanan kamala tyyppi,
ilkeä ja kai ällöttävä,
epävakaa ja likainen mieleltäni
ainakin ihan väärää seuraa 
(kaikille)

eli juoskaa äkkiä pois ja antakaa minun olla
Jumalani, mitä tein väärin?

tätä tunnetta ei voi muuttaa mitenkään, se on minussa
kaikki tämä on minua
eli se ei todellakaan ole ihan sama:  
on kyse elämästä ja kuolemasta
kokeile elää päivä 
kengissäni 
niin tiedät
miten paljon tahdonkaan olla joku muu,
miten paljon ihminen voi vihata itseään

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Arvossaan korvattava

huijaan itseäni
uskottelemalla että kelpaan sinulle
mutta tosiasiassa olen aika varma 
että häpeät minua,
vaikket sitä myönnä 
(ethän kai voisi)



puoliksi juotuja laseja
puolituttuja naamoja
joiden kanssa pidät hauskaa,
kun minä makaan
pimeässä makuuhuoneessa
keskellä iltapäivää
kyyneleitä
pettymyksiä, valheita,
rikottuja lupauksia
rikottuja toivomuksia,
vannot jotain uutta käsi sydämellä
tällä kertaa
voit antaa jo olla




ole hiljaa,
tiedän mitä aiot sanoa
tahdot pois
tämän kamalan kaupungin varjoista 
 
mikset jo mene 
mikset jo lennä  
juokse!

tiistai 12. heinäkuuta 2011

Joillakin meistä on silmissä eksyneen katse

valo hiipuu pois
maan ja taivaan rajalta
kuten minä päästän irti hiljaa
toivosta.
katso, nämä harhailevat jalanjäljet
päättyvät aaltoihin

onneksi et näe maailmaa minun silmieni lävitse,
vaikka joskus toivoisin sinun tietävän, miltä tämä todella tuntuu.

kun kosket minuun,
se repii minut auki niin syvältä
että ehkä itse Jumalakin itkee verta

pelasta minut itseltäni!


ympärillä lainehtii iäksi särkyneitä unelmia,
kadotettuja rakkaita

ja heitän mereen lasipullon, jonka sisällä on avunpyyntö,
vaikka tiedän, että joitakin meistä
ei voi koskaan pelastaa