se mistä ei keskustella päivisin

perjantai 31. joulukuuta 2010

Nimetön

hortoilen yössä valot
sammuneina
liian monta stop-merkkiä ohittaneena
kuin usvaisessa unessa pikkuisen syvemmällä
joka sekunti, pehmeässä sementissä,
sinäkin kai valvot tänään

kaupungin viileässä syleilyssä en ole
kukaan tai sitten vain joku
joku, joka ei tahdo tietää mitä ajattelet
joku, joka ei ole pahoillaan

omantunnon kukkivat hautajaiset
kivi rintahehällä
kuka lie aamullakin peilistä vastaan tuijottaa
eilisen pimeään kulkeneena,
mielikuvitusmaailmaansa
nukahtaneena

en tahdo olla enää täällä eksyneenä
kun en vain ymmärrä,
miten en osaa
elää

keskiviikko 29. joulukuuta 2010

Terälehti

silppuan valokuvaasi joka päivä
aina vain pikkuisen pienemmäksi
rakastaa
ei rakasta

puristan nyrkkiini hopeisen ketjun
muiston meistä
jäänmakuisen, tummuneen

olet elämäni sokeri
musta tuntuu
että sä olet sulattanut mun sydämen
olet tärkein ja paras ystävä
ole hiljaa
pyydän

vain luut sisällä pitävät minut kasassa
köydet kiristyvät kaulalleni
ne tietävät, että se on lopullista
en pysty enää

miten
minä edes
voisin
rakastaa?

sunnuntai 26. joulukuuta 2010

Ken tietää?

saatan löhötä tuntikausia
kalmankuiskeessa, siimeksissä
joissa nuotiot eivät
syty
pala
edes savua
neulasia kantapäissä
mädäntyneitä lehtiä
poskipäilläni kuivumassa
ja teksti paistaa läpi
lihan
yhä viuhuu hullun miehen puukko
ja minun kynäni
kun jossain joku ajattelee

emmekö olekaan kaiken keskellä
vaitonaiset lumihiutaleet
puhuvat puolestaan
kaiken tarpeellisuudesta
tai tarpeettomuudesta,
nälkääni valoa syön
elävä vesi vielä väreilee
muistoissaan suvi
valehtelevat
voikukat

kevääseen synnyn uudestaan
kirjoitan testamenttiani tuuleen
eikä yksikään tunne minua
kun kuukkelista
ei päivääkään

kenen maa, kenen meri
kenen aine, kenen ruumis
melkein hymyilen
kenelle
ja jos juoksen pois
ketä pakenen
ja metsä minulle hekottaa
kohauttaa virneessään
olkiaan
pirun besserwisser

torstai 23. joulukuuta 2010

Joulutervehdys

tervehdin sinua
auringon lyhyt kajastus
sinä joka sydämessäni
hetken valaiset
Hänen rakkaudessaan

vaellan hiljaisuudessa
pienessä universumissani
kun yö taas ihmiskunnan
pimeään peittelee

en halua eksyä

taivaaseen kurkotan, ylemmäs
kuulen enkeleiden laulavan
takana pilvien
tanssissa hiutaleiden

kirkkain tähti,
minut kotiin johdata taas
sinne missä takkatuli lepattaa
ja Hän minut syliinsä
turvaan käärii


~*~

 
Lämmintä ja ihanaa joulua teille kaikille! :)
Terveisin Yksinäinen susi

maanantai 20. joulukuuta 2010

Lento

hyinen tuuli hänen nimeään kuiskaa
kaikki lähestyvät valot
rekkojen viuhuna
ja kohmeiset kädet
kännykässä
piilotan heijastimen taskuuni
ja hoipertelen autotiellä laidasta laitaan
sinä jatkat soittamista
mutta olen kapeassa putkessa
enkä näe eteeni
kyyneleiden takaa

en uskalla vastata
en uskalla vannoa että
kaikki on ok
koska tietäisit
minun valehtelevan

täytyy päästä pois
ehkä piiloudun metsään
ja istahdan lumipenkkaan
sukat märkinä,
varpaat jäässä
oksentamaan
en tietäisi yhtään missä olen
olenko enää edes olemassa
jos olenkin vain sen yhden tytön
kalpea aave
joka rautasillalla
eilen opetteli lentämään

maanantai 13. joulukuuta 2010

Langenneet

I

pidän silmät auki
kun putoan
sädekehä verhotaan pimeään
minun enkelini on poissa
ja käteni tärisevät kohmeisina
raapien betonilattialle
"pelastakaa minut"

II

suudelmasta
huulet revenneet auki
maistan veren ja kyyneleet
tiedän sinun kuulevan
huutoni
mutta et riennä avuksi
sillä enkelini on poissa

III

pelkään
lasinsiruja lattialla 
kipua jalkapohjissa
jääkiteet ympäröivät ruumiini
olet jotain
minkä vuoksi
aina halusin kuolla

IV

valo hiipuu silmistäni
jokaisella pakenevalla siiveniskullasi
yksi arpi lisää
ja tiedän sinun näkevän
vaikka esitätkin, ettet huomaa
koska tunnen miten sydämesi lyö
niin raskaasti

V

niin raskaasti
kuten minun silmäluomeni
mustiksi maalatut
sulkeutuvat
tyhjyys
on muuttunut ikuisuuksiksi välillemme
sielujen raiskaamiseksi
leikiksi, ettei meitä ollutkaan

VI

mutta me molemmat tiedämme
miten nimet syöpyvät
sieluparkoihimme
kun enkelit
ovatkin kerran
poissa

VII

tiistai 7. joulukuuta 2010

Kadotuksemme

Seinät kaartuvat
päälleni
olkapääsi, silmäsi, kätesi, huulesi
kirkuvat sydämenlyönnit
tähdet, kuu, aurinko
sysimusta katto
kaikki
minussa hajoaa lattian                                                    rajoille


tunnetko?

teen hiljaista kuolemaa
en ole täällä, tässä enkä nyt

menetät minut
tänä yönä,
tähän yöhön



olen jo kadottanut itseni

sunnuntai 5. joulukuuta 2010

Sydänverellä

Vesihana huutaa vieressä korvia särkevästi
ettehän kuule itkuani
äiti, isä
minä hiivun pimeään
huoneeni yksinäisiin nurkkauksiin
piiloudun samaan puiseen komeroon

veitsi rinnallani
on samanvärinen kuin sydän
kolkko, autio tila
punainen

onko mikään tämän
kivun arvoista?

isä ja äiti
minä olen häpeänne, pettymyksenne
lapsenne
ja pelkään huomista, ensi viikkoa ja aikaa joskus vuoden päästä
mutta en voi olla pahoillani, olen vain
minä

siihen hyljeksittyjen jumalaankaan
ei kuulemma saa yhteyttä
olen loputtoman yksin
alla suurimman universumin


Homoseksuaalisten nuorten itsemurhariski on nelinkertainen heteroseksuaaleihin verrattuna.


äiti, isä
älkää jättäkö minua

perjantai 3. joulukuuta 2010

290710

Lamppu on palanut loppuun
toinen räpsii migreeninmakuisena katossa
sisällä on aina pimeämpää kuin ulkona
keskiyön tunteina
tänä aamuna heräsin onnellisena, olin ihan varma
että aikakone oli heittänyt minut
vuoteen 2008

kännykän valo häikäisi huoneen kuin aamuaurinko
sinulle näpytän valtavan pitkää romaania
suuresta rakkaudesta, joka sydämen riekaleeseeni ei edes mahdu


en ehtinyt lähettää viestiä, kun tajusin yhtäkkiä selkeästi
mitä maailmankaikkeudessa on ja
mitä sen takana ja ympärillä
näin kirkkaimmat valot ja
suurimmat syvyydet
euforisessa tilassa pysähdyin hetkeksi kellumaan
valkealle linnunradalle, tähtivöiden päälle
tipahdin avaruuteen, vaikka sanotaan ettei sinne voi tippua
koska se on tyhjä tila

minä putosin
törmäsin
ajatukseen, jossa kohtasin sinut
sen viimeisen kerran

kuka jätti kenet ja miksi, en ole enää varma
kuka oli se joka sulki verhot niiden valkoisten salamoiden edessä
joiden takaa sinä huusit minulle ne viimeiset sanat!
voi perkele
miten haluaisin itkeä taas
kaipaan sinun halaustasi ja hymyäsi ja lämpöäsi
ja ihan kaikkea


eikä kukaan enää pelasta minua
kukaan ei vastaa viesteihin


hämärään eksytetty huone vain vainoaa minua
sinun kuvasi pöytälaatikon perällä piilossa
en uskaltanut heittää pois, en ole katsonutkaan sitä jäljiltäsi
samoin kuin ne sadat kirjeesi
joiden sekaan hukutan itseni
tänä iltana.

torstai 2. joulukuuta 2010

Ihmissusi

Juoksen niin syvälle metsän pimentoon
ettet näe minua kun menen rikki
mustien joutsenten laulussa
hautaudun kuolleisiin lehtiin
valkeaan hääpukuun talvi minut peittelee
vaikka sinä suutelit minua
rakkaudesta

huudan pimeässä
kun et lakkaa soittamasta
olen täysikuun hirviö
enhän minä voi, enhän?
mitä muka jos tietäisit?
pakenen taas katsettasi
juoksen pois luotasi

vajoan alle sammalten
minä uppoan multaan, ja rikkaruohot
peittävät minut kevään tullessa
minä hengitän yksinäisyyttäni

älä sano noin, kun et tunne minua
älä tule luokseni keskiyön tunneilla
en silloin ole minä, vaan joku toinen