se mistä ei keskustella päivisin

tiistai 31. elokuuta 2010

Välimatkamme

On hassua, miten yksi ihminen voi satuttaa
ja miten yhteen ihmiseen voikaan sattua



sadepisarat tanssivat kaulallani
kun puristan sydämenpuolikkaan halki
sen viimeisenkin, mitä jäljellä oli

"Tästä ei tule mitään."

osaan lentää hetken, vaikka siipeni ovat rammat
vasten myrskytuulta, kielekkeen kärjessä
mutta aikansa kai kaikella


en tahdo ymmärtää enää miksi 
millään ei ole väliä
minulla ei ole väliä.
tiedät sen kyllä.  
me tiedämme.
Yhdessä.


koko maailma pyörii ympärilläni
kun kaadun lehtien sekaan
kasvot kohti pimennyttä pilviverhoa

"Toivotan onnea elämään."

olet siellä jossain myös
kun ihmiset kävelevät ohitseni
katson ylös   yhä        hiljaa          välittämättä


 
kuolleethan eivät tunne kipua

Hulluus oven toisella puolella: ovi kiinni

Kasvot anelevat armoa siltä joka seisoo sillä toisella puolella
peili ei kerro totuutta
meitä on kaksi                                    tai enemmän
      samanlaista    erilaista    vääristynyttä

jos sinä olet minä, kuka piru sitten olen
kumpi ehtii ampua ensin


e i    s a a    h ä i r i t ä  .

paniikkihäiriö.
ahdistuneisuushäiriö.
dissosiatiivinen identiteettihäiriö.


ja hän jätti minut.
sinä jätit minut.
olet petturi, pettäjä.
hän on.
hän on kuoleva.
sinä olet kuoleva.



masennus.
hypokondria.
paranoidinen skitsofrenia.

j ä t t ä k ä ä   m i n u t   y k s i n  ! ! !


etusormissa lihashäiriöitä
laukaisin on kevyt                  kun sitä painaa
...
sirpaleet putoilevat lattialle
kuvasi on poissa silmistäni
muttei päästäni
       se viimeinen katse

lauantai 28. elokuuta 2010

Kuolemansynti

- - - Absoluuttinen nollapiste havaittavissa - - -

vasen käsi, se sydämenpuoleinen
revähtää taaksepäin, pakkoliike

se on vain uusi viilto
kun demonit raivaavat tiensä ulos
niin paljon ehjää ihoa
niiden mustissa kynsissä
tuska on kaukaista, unenomaista
mutta se on olemassa

rakkaudeton tila on jäinen


ylpeys                kateus                 viha                  laiskuus



En tiedä, mutta minusta tuntuu
että Jumala on hylännyt minut
tai sitten vain unohtanut kuten useimmat ihmiset
ihminenhän on kai hänen kuvansa, luulen.



ahneus                kohtuuttomuus                   irstaus


huulet tarttuvat sinisinä toisiinsa

aamunkoittoa ei erota yöstä
valopisteet ovat valheita
rukouksia, joihin ei saa vastausta
eikä minulla ole kotia
tässä maailmassa olen yksin
pimeyteen kadonnut varjo

psykoosi on parempi kuin todellisuus
viekää minut pois täältä, jonnekin vain


olenko liian eksynyt pelastettavaksi

torstai 26. elokuuta 2010

112

Osoitekirjan nimet vilisevät silmissäni
ei yhtäkään jolle voisi puhua

16549275251802238484971138
apua

kaikilla muilla on aina joku
ne antavat laskun kerääntyä minuutti minuutilta välittämättä


hänen kasvonsa pyörivät mielessäni
binääriluvuissa, pyörien ja rullaten
ihan alkaa oksettaa
pelkkä ajatus




istun lattialla polvet painuneina silmäkuoppiin
se on tuttu tapa kun tuntuu ettei pää enää kestä
keikun tuhannetta kertaa   eestaas         eestaas           eestaas




kirskuen, narskuen
kynä puristaa tekstiä seinätapetteihin
terästä on jäljellä pelkkä lättänä muisto
ja siitä vanhasta tutusta nimestä
suloisen katkerat koukerot


kenelle puhua jos on ihan pakko muttei ole ketään
jos kukaan ei välitä / jaksa / halua kuunnella / vastata / sanoa mitään

olet aina jossain muualla

minä olen muualla

apua

Kuolaavat ja rähisevät

Sinähän et käännä rumia kasvojasi poispäin
kun puhun sinulle, sinä kuuntelet


et voi käyttää minua hyväksesi


huonosti koulutettu naapurin pentu
ymmärrätkö, ettei noin saa tehdä

sanasi ovat helvettiä
korvissani
korvissamme
minä.                 se.                    
veri katoaa mullan sekaan


rakkaus on paha setä
joka tarjoaa karkkia autostaan
älä hyppää kyytiin



missään ei ole mieltä 
järki.                järki.                  
mitä sinä siitä tiedät
et puhu minulle noin

olet karhunrauta jalassani
tahdon sinut pois elämästäni
lopulta sattuu kuitenkin



Alkoks panettaa


tämä villipeto perkele vie keppisi mukanaan
ja sinusta tulee uhri

keskiviikko 25. elokuuta 2010

Tulessa poltetut

Susi on tapettu

se lukee päiväkirjan ensimmäisellä sivulla
uusi kirja, uusi synkkä alku



Isä Jumala, mikset ole tasapuolinen lapsillesi?



Huomenna käydään taas elämän ja kuoleman taistelua
taputat jossakin yleisössä
vaikka taakka lastataan hauraille luille
jotka napsahtelevat poikki painosta

etkö näe

aamun tullessa nousen riutuneena ylös
pääsemättä yli eilisestäkään
peitän mustat silmänaluset
paksun paksulla meikillä



joskus yöllä kiljun nimeäsi, kai,
äänellä joka tarttuu kiinni henkitorveeni
tärisen kivusta, en uskalla enää hengittää
mietin miten nukahtaa uudelleen

etkö tunne

olet niin onnekas kun voit vain katsoa sivusta
nojaan vasten tuulta ja lennän hetken
miten pohjakosketus voi enää sattua
kun olen pelkkä muisto, jonka olet unohtanut



Äiti Maa, pyydän, ota minut kotiin.



viimeeksi kirjoitetun lopun jälkeen
vain rytättyjä papereita ja mustejälkiä ruumiissa

verta kynsissäsi

tiistai 17. elokuuta 2010

Pakotus viiteen eri suuntaan

Antakaa minun kuolla
sydämeni on jo pudonnut alas katolta


olen kyllästynyt kiljumaan kurkku suorana
öisin kun naurat vasten korvaani
ja herätessäni en löydä sinua, sinua ei ole olemassa
laitat minut voimaan niin pahoin
eikä siihen löydy lääkettä
sormet nielussa eivät auta jos on sisältä typötyhjä




minä en rakasta sinua yhtään, en enää tippaakaan, en voi
        mutta ajatukseni ovat teljettyinä kiinni


...Lopettakaa!


                          toista ei saa pakottaa
leikkaan muistosi irti saksien terillä




oikeastaan vain vihaan sinua
mitä muuta voisin
kun roikun ilmassa kettingit raajoissani
tietäen että kuolema on ainoastaan kymmenen kerroksen päässä
roudan harmaassa maankuoressa odottamassa
mutta silti niin loputtoman kaukana


aivan kuten sinäkin silloin kerran
kun eniten halusin rakastaa

maanantai 16. elokuuta 2010

Mielen vika

onpa se ruma sillä on outo leuka ja kamala nenä
ja hyi olkoon miten se haisee
ja se puhuu taas ihan omituisia viedään se hoitoon
aina siinä tiellä kuin mikäkin luulee taas liikoja itsestään



yksi pakenee piilopaikkaansa kirjoittamaan
itkee kurjaa elämäänsä ja epäilee tulevaisuuttaan
Jumala auta minua
toisella suonet pullottavat ohimolla
ja hampaat takertuvat toisiinsa tiukasti
pian se on niin vihainen että näkee vain valkoista



mihin vedetään hullun raja



ja se kolmas nauraa siellä pimeydessään
sen kieli roikkuu vasten metallia, joka leikkaa
eikö äiti varoittanut että niin ei saa tehdä
veri valuu mustana pitkin kaulaa
kaikki mikä on hauskaa on sallittua



hei häivyppä siitä silmistäni senkin tahma ala painua
ymmärryksessäsi on vikaa kuulitko sinä tyhmä
hei nyt ala mennä tai sulle käy huonosti
mit - - -

sunnuntai 15. elokuuta 2010

17

Seitsemäntoista päivää myrskystä
yhdestä tappavasta iskusta
miljoona märkivää haavaa ruumiissa


ne vain jaksavat muistuttaa
aina yhä uudelleen ja uudelleen
vaikka miten rukoilen silmilläni
se paistaa niiden sanoissa ja teoissa
kuin veriläiskä paidan hihassa
se on pinttynyt kiinni


en tiedä minne pakenen
se on minussa, sisälläni


yö on pimeä ja helvetin liekit ikuiset
portaita ylöspäin ei ehkä ole olemassa
ja aamunkoitto on vain kaukainen valopiste
kun koko näkökenttä on musta



älä anna minun pudota
en voi pelastaa itseäni


hakkaan päätäni seinään vain että unohtaisin
oveni on teljetty kiinni
en tahdo nähdä enää ketään
en voi luottaa enää kenenkään lupauksiin, ikinä
ne menevät joka ainoa kerta rikki
ja murenevat katkeran makuisiin muistoihin


jos olisin tiennyt miten paljon sattuu elää
olisin jo kohdussa valinnut toisin
mutta elämä on huumetta, siihen jää kiinni

se on niin väärin

lauantai 14. elokuuta 2010

Väkivalloin murskautuneet

Seurasit lumessa punattuja jälkiäni
varmistuen siitä mitä oli edessä
veripisarat putoilevat kituneesta ruumiistani
miksi et voinut vain antaa olla


elinkautisen ajan vihasin sinua
ja rakastin vain prosentin enemmän
se oli ikuista välivaihetta, koiran häkki
mutta makeaa kuin taivas, polttavaa kuin helvetti
matematiikan kaavat eivät riitä


sydämesi oli suurin unelmani
kun lauloin toiveeni yön tähdille
kivusta tuli uskollisin ystäväni


miksi lupauduit johonkin jos tiesit ettet pysty
maski naamallasi, aseet kourassasi tekivät sinusta vahvan
kysymykseni jatkavat kierrosta yhä uudestaan
sitten vain nyljit sudennahkani valheidesi veitsillä
aloin miettiä keinoja miten selviäisin elossa


ja kun nyt näet totuuden ja pysähdyt eteeni
vuodan verta tässä ilmeettömin silmin
minä vannon etten enää itke,
nämä ovat kyyneleitäni

Säteilyvaara

Paina leukasi ja nenäsi vasten taulua
ja avaa sitten suusi

kädet ylhäällä, pysy paikoillasi
älä hengitä


syöpä syöpä syöpä

se on minussa
ja pedot heräävät pelkotiloihin
pakkopaidan puristuksiin



jokainen suunta on väärä
jokainen puoli on epämukava
ei ei ei ei ei ei
jokainen sana on pakokauhua
jokainen hetki on tappava

antakaa minun olla
en kestä enempää!



ne tuijottavat, katsovat viirusilmillään
ajattelevat jotakin pahaa ja puhuvat paskaa
se on minussa

paranoidi paranoidi paranoidi


säteet lävistävät lyijynraskaan ruumin
solumuutoksia havaittavissa
tässä menee vain
muutama sekunti

torstai 12. elokuuta 2010

Viha vs. Rakkaus

Rakas, jos sinä vain tietäisit

miten illalla käyn nukkumaan
tuskaillen kuumeissani sängyssäni,
joka narisee ja natisee tehden minut unettomaksi,
kysyn iltarukouksissani vain sitä
että miksi jätit minut, ansaitsenko sen


voi miksi miksi miksi


.....


Milloin on minun vuoroni rakastaa?



Kolmaskymmenes kerta ympäri
sen silmät eivät pysähdy mihinkään
kuin psykoositilassa se kituaa maassa
omassa pikimustassa veressään
se sätkii, kierii ja hourailee

MINÄ. VIHAAN. SINUA.

se hakkaa päätänsä betoniseinään,
ei puhu, vain karjuu ja murisee
ja sen ääni rahisee
kuin olisi litra räkää keuhkoissa
se on niin vastenmielistä, ällöttävää, oksettavaa



Pedot eivät rakasta, sanotaan.


.....


haluan poispoispois


ja sinä seisot kauneimmissa unissani
samanlaisena kuin aina ennenkin
tartut käteeni ja hymyilet enkelinä,
aamulla kuitenkin herään ja tajuan
se oli pahin painajaiseni ikinä

jos sinä vain näkisit, rakas

maanantai 9. elokuuta 2010

Loppua ei näy

Olen ehkä hieman kipeä

en päässyt tänään ylös sängystä
ja sydäntäni vihloo, heikkenen


päivät ohittavat toisensa, tiukassa järjestyksessä
kysyn uudestaan ja uudestaan Jumalalta
miksen kuollut kun siihen kerran oli mahdollisuus
eikä kukaan vastaa minulle


annetaanko kärsimyksestä
jokin palkinto lopussa


keskustelen itseni kanssa
miksi elämäni on tällaista
pohdin miksi edes olen elossa
onkohan sille jokin tarkoitus


toivoisin vain vähän rakkautta
olen liian väsynyt elämään näin

pelkään vain että se on liikaa pyydetty

Ehkä en tahdo olla enää yksinäinen susi

Pitelisitkö minua

vaikka vain pienen hetken



ehkä minä rakastan sinua
helliä käsivarsiasi
ja niiden välistä paratiisia




Ihastuin sinuun hyvin, hyvin kauan sitten
se oli sokerista, ja yksipuolista kuten aina
ja niin se meni ohitse
mutta asuu sisälläni yhä, unohdettuna

sormenpääsi herättävät sen eloon
se on pelottavaa, sillä janoan kosketustasi

haluaisin ainoastaan niin kovasti
painua taas pinnan alle, olla hetken hengittämättä,
hipaista sydäntäsi
ja olla sinulle ihan vähän vain enemmän.



Liian pitkään elin kylmyydessä
minulla ei juuri ollut vaihtoehtoja
pelkään että unohdan millaista on tuntea lämpöä




jos vain haluaisit nyt

niin hukkuisin syliisi

sunnuntai 8. elokuuta 2010

Tuhoutunut mieli

Se haluaa elää sinussa, sisälläsi
näyttää maailman sen raivon sokaisemien silmien läpi
jotka sinä sille annoit
kun jätit yksin kuolemaan

ajattelen sinua joka tunti, minuutti ja sekunti
enkä tiedä vihaanko vai säälinkö


se raivaa tiensä ulos
luiden, sisäelinten ja ihon lävitse
vaikka näytän samalta koko ajan
istun kivellä hievahtamatta
tunnetko
se on samanlaista kuin kipu
pelottavaa                                todellista



mitä jos tuntee niin paljon
että psyyke ei enää kestä
se räjähtää kappaleiksi kuin atomipommi
mitä sitten tuntee

kun maa on palanut alta
ja kaikki ovat kuolleet ympäriltä

lauantai 7. elokuuta 2010

Leikkikalusi

Suudelma poskelle sitten toiselle
käännyt ja suutelet toista suulle korvalle ja kaulalle
yksi toisensa jälkeen ja uudestaan
tiedät että välitin sinusta

enkä ikinä toista sitä virhettä enää, lupaan
olet niin ihana ja niin hauska hahahhaha
niin ne kaikki sanovat
taidan kuolla nauruun


tulkaa kaikki ja leikkikää sillä olen lelu
minä en välitä, olen hymyilevä aivoton nukke
and ohh so stupid
voit jättää minut milloin haluat, leikkiä silloin kun haluat
minulla ei ole tunteita, olen kenen tahansa, milloin vain
it's all about you baby ;)
minä en ole ihminen olen lelu
etkö huomaa eroa


katseeni ei värähdäkään
odotat kyyneleiden valuvan poskelle
mutta niitä ei ole sinulle
ei yhtä ainuttakaan

et saa minua tuntemaan enää mitään sinua kohtaan
olen niin eloton kova ja kylmä, tunnoton
lelu vai, noh okei,
jos sinusta nyrkkirauta on sellainen.

torstai 5. elokuuta 2010

Tekopyhät

Muoviset ihmisnuket
synnittömät, viattomat
kääntävät päänsä rukoillakseen
kohti mustana aukeavaa taivastaan


Kahdet kasvot ja kaksi eri ilmettä
ne nuolevat toisiaan likaisilla kielillä
ja tartuttavat viruksen maailmaamme



Sinä katsot ylös nähdäksesi helvetin
kannat minua valkeilla siivilläsi
jolla kiedot pois realiteeteistä
ja sakseni leikkaavat valheesi sulat pois
en jaksa enää sitä mätää

ole hyvä ja poistu mielestäni
me kuolemme siellä


Pyhän kolminaisuuden kentillä
rukoilet ja tuomitset meidät sormillasi
oikeus on nimesi



ja toiset kumartavat edessänne
hurraten tyhjillä lauseilla
tietämättä totuutta,
jonka kaiku on yllättävän kaunis

tiistai 3. elokuuta 2010

Pohjakosketus

En pysty
pelastamaan itseäni

olen menettänyt uskoni
enkä enää kykene lentämään,
putoan maahan verisenä
siipisulkieni sateessa
sinä jätät minut hietikolle kuivumaan


pelkään todellisuutta,
sen kosketus kummittelee ruumiissani

painaen minut veden alle


olen tehnyt kuolemaa puolet siitä ajasta
jonka olen elänyt tässä maailmassa
en ole enää mitään
vain yksin uppoava, hukkuva
tykinkuula jalassani

auttakaa minua,
joku, pyydän

sunnuntai 1. elokuuta 2010

Hetki ennen lopullista totuutta

Maaemon kosketus harteillani
makaan mullan päällä
unohtaen todellisuuden, ajatukseni vääristyneet
äiti, auta minua, pelkään
ne puhuvat että Jumala tahtoo minut pois


vuosia sitten sanoin sinulle
etten ehkä selviä jos et pidä kiinni

jos taas heräänkin viileässä aamunkoitossa
ja huomaan olevani yksin
yksin maan päällä

sinä lupasit olla aina vierelläni

entä jos toista puolta ei olekaan


Melkein miellyttävän lämmin suru
minä tunnen jotain, minä tunnen kipua
kun ote äkkiä irtoaakin
ja putoan alemmas
murskaudun vasten routaista maata


joskus sanoit minulle että
kuolema on vain pieni hetki elämässä


mitä jos sekään ei ole totta

Sielumurha

Kosto maistuu sokeriselta, veri viiniltä
tämän tulenkatkuisen helvettimme jälkeen
tunnemme taktiikkasi
emme ole omaisuuttasi, halpaa huvia tai poisheitettävää tavaraa
sinä et pysty kontrolloimaan meitä metalliketjuillasi
et vihaamme, et rakkauttamme, et mitään
tästä raivosta ei ole pakotietä



Olemme kuin savua, mahdotonta koskea ja koskettaa
ja silti tunnet liekkien pelon selkäpiissäsi
ja haistat meidän tuoksumme vaatteissasi

hah.

Emmekä me anna anteeksi, mutta välittäisitkö edes
seisomme ikuisesti hengittämässä niskaasi
sillä tekosi ovat painuneet syvimpiin psykoositiloihin
ja veremme valuu ojanuomalla jonnekin viemäriin



Et voi juosta, lentää etkä edes kaivautua piiloon
koska sormemme jyystävät sydäntäsi väkivalloin
olet syyllinen, syyllinen, syyllinen
on aivan total bullshittiä toivottaa onnea tähän elämään
tuolla suulla, tuolla lipevällä kielellä, tuolla katseella
sillä sinä imit sen pois meistä, sitä ei enää ole
meillä on vain toisemme