se mistä ei keskustella päivisin

sunnuntai 20. kesäkuuta 2010

Kuivuneet kyyneleet

Ropinan keskellä
kyynelissä
sateessa
näin paljaan selkäsi
rakensit muuria
paksuista, paksuista tiilistä
meidän välillemme

Ikävöin niin kauan
puristin tyynyä sylissäni
kokonaisen yön rukoillen,
kuvitellen että se olet sinä
mutta sinä vain nauroit

ja pohdin
olivatko ne sanat pelkkää kuvitelmaa
oliko mikään totta

ei ollut todisteita

kun jätit minut
kuin lapsen autiomaahan
väittäen että rakkaus on vain peli

Ja minä kuivuin
nousten ylös yhä uudestaan ja uudestaan
kiipesin korkeammalle ja korkeammalle
esittäen että olen vahva
selviän yksin

nyt kaadun
lennän
putoan
altaaseen
jossa on syvän, syvän sinistä vettä
kun muualla ei ole mitään eikä ketään
mikä pitäisi minut hengissä

keskiviikko 9. kesäkuuta 2010

Tumppi

Sisäinen elukka
kajastuu mustista silmistäni
ja sen huuto räjäyttää tärykavoni

sytytän tupakan

kädenjälkiä näkyy seinillä
kaikkialla, ympäri huonetta
henki ei kulje, sydän tykyttää
ja ihmisiä on kaikkialla huutamassa:

mielipuoli
friikki
outo

hullu
sekopää

oksennan verta
jotta saisin sen ulos

nyt ei ole kaikki murot kulhossa

ne nauravat
silmittömillä kasvoillaan
ja raapivat auki arpia
joista jokainen ääneti kertoo
omaa tarinaansa

mutta katsokaa kun hallitsen ääretöntä mieltä
jollaisesta suurin pelko syntyy, tuntemattomasta
kontrolloin sen loputonta voimaa

tumppaan tupakan poskeesi

ja näytän teille
millaista on olla hullu

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Oikeus ja kohtuus

Aurinko jättää minut pimeään
kun ruoska sivaltaa ihoni kahteen puoliskoon
kuinka kauan jaksan kantaa
tätä rautaista ristiä hartioillani

Olen kuullut syntisi
joista samanlaisista minut teljettiin tyrmään
ja heitettiin nälkäisille leijonille

Tiedätkö miten pitkään
olen halunnut pysähtyä eteesi
ja katsoa niin syvälle silmiisi
että sielusi halvaantuu
näkemästäsi kärsimyksestä
jossa minä elän joka päivä, joka hetki,
sillä en uskalla sanoa lausettani loppuun
siitä miten pelkään siihen kuolevani
koska tiedän sisimmässäni
että teen kaikesta huolimatta oikein

Annan sinulle kaiken, sydämeni, kotini,
kunnes yhtäkkiä tajuankin että olet Juudas
ja petät minut selkäni takana

Kuuntele miten lennän pois
halki sinun hengittämäsi ilman,
vaikka ruumiini on yhä kiinni ristissä
jonka sinä rakensit

sunnuntai 6. kesäkuuta 2010

Toinen maailma

Päästä irti, lennän pois.

Vastassani on äärettömyys
jossa ei ole hyvää eikä pahaa
eikä mitään matematiikan kaavoja
vain loputon tyhjyys
ja musta avaruus


Sydämessäni tiedän
että maailma on liian vaikea minulle
joten olen mielummin yksin
ja jätän kaiken taakseni
etsien ulospääsyä

Kaikki on väärin
niin väärin,
kun kukaan ei kuuntele
ne vain kääntävät kasvonsa pois
ja väittävät mielipuoleksi,
puren kieltäni lujaa
niin että veri maistuu suussani
jotten sanoisi tappavia sanoja
joita niin syvästi haluaisin

Ruumiissani tunnen
miten sikiöasennossa
hirviö sisällä odottaa
päivää tulevaa,
vapauttaan


Siksi hukuttaudun pois
äärettömyyteeni,
sinne missä saan hengittää miten haluan
rakastaa ketä haluan
tulematta koskaan jätetyksi

Päästä irti minusta!

perjantai 4. kesäkuuta 2010

Aivotuho

Odotan pimeää
sydän hakkaa rintaa
nauraen mielipuolista naurua
lääkehuuruissa
väitän että syöpä elää minussa
ja manaan sen pois
myrkyillä ja noitataioilla

Kaapissa makaa luuranko
jota peittelen silmät punaisina
keuhkot täynnä pölyä
tukehdun valheisiini, synteihini
hymyilen yhä uudelleen
vaikka veri valuu kämmenistäni

Se kangertaa
ja pakottaa
huutaa, kiroaa
sätkii
tahdon siitä irti
mutta se takertuu selkääni
puristaa
kuristaa
laittaa oksentamaan

hullu - hullu - HULLU!

Riudun pois
olen sairaampi kuin uskotkaan
eikä se parane
vain väkevästi polttaa sisälläni
kuin vasta taottu miekka
kylkiluiden välissä

Kuvittelen että tämä oli tässä
ja että olen elänyt ainakin sata vuotta
kivinen hauta odottaa minua
kun tuska surmaa minut lopullisesti,
mutta vaikka toivoisinkin,
se ei tapa yksinään

keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Susisielu

Valkoinen susi,
siniset silmät
elämän haalistamat arvet
ja piikkipanta,
kiinni sinussa ikuisesti
kuin kahlittuna kettingeillä

Se on väsynyt juoksemaan
läpi kosmosten ja tähtiratojen,
luokse lohikäärmeiden ja veristen jokien,
se kaipaa kotiin
maaemon tuoksuun, hiljaisuuteen
täydellisyyteen

Siitä päivästä asti,
kun ammuit sitä sanojesi revolverillä
se on nilkuttanut vailla päämäärää
etsien uutta auringonnousua
uutta ystävää, rakkautta
joita ei kuitenkaan koskaan halunnut

Kahdeskymmenes toinen tunti
kun suden jäljet ovat hiipuneet sateiselta niityltä
ja kyyneleet kuivuneet poskille,
lehdet ovat peittäneet sen maahan
rukoilen sitä vielä nousemaan ylös
kun kuu nousee taivaalle
jotta valo voisi vielä koskettaa

Sen katse alkaa käydä harmaaksi,
turkki viileäksi
enkä kuule enää hengitystä
mutta sydän lyö vielä
se tahtoo yhä vastauksen
miksi se jätettiin yksin kuolemaan
miksi sitä ei rakastettu

Ja se nousee ylös tuskaisena
vapisten kuin odottaen armolaukausta
jota ei koskaan annettu,
se kävelee pois sumuun
meren kohinaan, yön pimeään
ja kuulen ääniä, kauniita sointuja
enkeleiden laulua