se mistä ei keskustella päivisin

sunnuntai 28. helmikuuta 2010

Joku vain

Miksi puhut minulle
enkeleiden kielillä,
kirjoitat kauniilla koukeroilla

mutta katsot minua
silmät täynnä
välinpitämättömyyttä


Miksi rakkauteni ei riitä

mitä olen tehnyt ansaitakseni
ikuisen kakkosen sijan

ei

en ole edes kakkonen,
olen jossain listasi lopulla

vaikka halusin antaa sinulle kaiken
ja kaiken minä annoinkin,
onneni, rakkauteni, sydämeni

Miksi minä en riitä


Sanot, että välität,
vannot sitä taivaisiin

minä uskon sinua

ja pimeässä
kävelet ohitseni,
unohdat minut varjoihin

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

***


Mitä tein väärin ansaitessani

nämä helvetin liekit



minähän vain rakastuin




Särkyneestä sydämestä rakennettu labyrintti

Musta synkkyys
silmäluomien
molemmilla puolilla

Sydämeni räjähtää rikki,
kuin lasin sirpaleet
ne satavat maahan
jossa tanssit
punaisissa tossuissa

Mikset kuule minua
mikset tule lähelleni,
vaikka rukoilen kaikki yöt

Ja tuska palaa sisälläni
vaikka pinnalla
ei ole yhtäkään haavaa,
olen kuin kärsivä eläin
odottamassa
viimeistä laukaustasi

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Kaukaisuudessasi et huomaa, et rakasta, et tunne tuskaani

Kyyneleillä
piirrän sinulle sydämen
ja suljen sen
kirjekuoreen

Verisillä käsivarsilla
suojaan särkyneet
rippeet itsestäni

Jäiseen maahan uppoudun,
rukoilen yksin rakkauttasi

Lumihiutaleet tanssivat
äärettömällä taivaalla,
putoavat kasvoilleni
loputtomina pisaroina

Ja tuhat kertaa huudan nimeäsi
yön pimeimmällä hetkellä

Mutta seisot katse kylmänä
kaukaisuudessasi
esittäen ettet kuule

tiistai 16. helmikuuta 2010

Syvin musta

mustan sielun riekaleet
valuvat ulos
tunnottomasta ruumiista

toinen kerta,
kun palaan noidankehässä
samalle polulle

lataan aseeni

seuraan hahmoa,
jonka kaulassa on
pääkallokoru

ja kasvoissa
ei ole silmiä

suden yöllinen huuto

tiedän,
ettemme kuulu tänne

pimeys imee minut
sisäänsä
ja kuiskaa korvaani
seitsemän kuolemansyntiä

se iskee minut
kahleisiin,
tunnen tuomioni

vaikka kaikki mitä halusin
oli vain rakastaa sinua

...

ja mustan sielun riekaleet
valuvat ulos
tunnottomasta ruumiista

Asuinsija

vihasta
rakennan itselleni kodin,
suljen oven
ja katson sinua ikkunasta

nimesi on
kirosana

makaan jäisellä lattialla
kyyneleet silmillä,
täristen,
tuijotan mustaa kattoa

tiedän miten
naurat ajatukselle

että kasvoni ovat
lakanan valkeat
ja vieressäni
jäähtynyttä verta,

kun olen kuollut
rakkauden luoteihin

vaikka sinulle ne olivatkin
pelkkää vihaa

perjantai 5. helmikuuta 2010

Salaisuus

Mustaa verta
tippuu lattialle
särkyneestä sydämestä

Tuskainen filminauha
pyörittää kuvaa
sinusta
loputtomiin

Sinä olit ainoa,
jota koskaan halusin

Sulje se sydämeesi,
hautaa se kivillä,
kuvittele
ettei sitä koskaan ollutkaan,
järjen ääni kuiskaa

Mutta se palaa sisälläni,
polttaa,
se pakahtuu,
kasvaa kuin syöpä

Rakkaus


...


Vaikka sanoisin
sen ääneen
tuhat kertaa,
tiedän vastauksesi

Et ikinä rakastaisi minua
et koskaan

Ja kuolen sisälläni