se mistä ei keskustella päivisin

lauantai 26. joulukuuta 2009

Hiljaisuuden sisällä seisoo tuska

Kaipaan halaustasi,
käsivarsiesi lämpöä,
koska sieluni on yksin,
minä palelen

Odotat minun puhuvan,
mutta sanat
ovat takertuneet kurkkuuni
ja minua oksettaa

Ainoastaan helmet
poskillani
kertovat tarinaa siitä
mitä tunnen nyt

perjantai 18. joulukuuta 2009

Rakkauden piikkilangat

Piikkilangat puristavat
sydämeni verille

Vähäisillä voimillani
rakastan sinua
yhä enemmän
ja enemmän,
janoan sinua kuollakseni

Mutta sinun katseesi
on jäätävä,
et ymmärrä minua

Kätesi paiskaavat
minut uudestaan
vasten seinää

Ja rakkauden tuska palaa
sameissa silmissäni

Minä lupasin, etten itke,
mutta nyt ei ole
muuta jäljellä
kuin karvaat kyyneleet,
joille ei ole lohduttajaa

torstai 17. joulukuuta 2009

Älä luule

Vihasta palava katse
seuraa sinua
kaikkialle
minne menetkin

Minä tiedän enemmän
kuin sinä koskaan
edes kuvittelit

Sydämen kiivas syke
antaa rytmin
äänettömille askelille

Minä olen se
hirviö sänkysi alla,
vaikka sinä et
sitä koskaan saakaan tietää

sunnuntai 6. joulukuuta 2009

Vaikka lupasit pitää minusta huolta

Veriset jäljet
katoavat
lumisateeseen

Jossain kylmässä,
lumen seassa
makaa yksinäinen
susi

Kaukaa
kuulen hiljaisen
surulaulun,
ja suljen
lasittuneet silmäni
vain levätäkseni
hetken

Hiljaa tunnen
kuinka oman maailmani
loppu
törmää minuun

Ja olen
yksin,
kuten aina ennenkin

perjantai 4. joulukuuta 2009

Unohdettu

Kuolonkellot
kumahtavat
jossain kaukana,
kun voimaton katse
tuijottaa
tyhjää huonetta

Sumein silmin
makaan pää tyynyllä
ja kuuntelen kyyneleiden
vierintää poskilla

Käperryn pieneksi
ja suljen silmäni
toivoen voivani
nukahtaa
pois täältä

Tuskan villi tanssi
riehuu punaisena
syvällä sielussani
piirtäen ja maalaten
kauniita kuvioita
ihon pinnalle

Tunnetko
hiipuvan liekin
rinnassani,
kun valo katoaa
ja kylmyys lisääntyy

Sydämeni hakkaa
vain kuullakseen
äänesi,
mutta sinäkään
et edes muista minua
tänään

torstai 3. joulukuuta 2009

Irti maailmasta

Hullun lailla
se repii itseään
irti kettingeistään

Veri valuu maahan
kiristävistä hihnoista

Etkö näe
kuinka valkoinen liekki
palaa sen sisällä
huutaen vapautta

Lasittunut katse
janoaa kuunvalon
kosketusta

Ja se unelmoi
tanssivista askeleista
hopeisen yön
turvallisessa kodissa

Mutta sinä seisot siinä
ja kuristaen pidät kiinni

Kaikki mitä tunnen
enää itsessäni
on kaipuu pois