Katsot minua
silmät täynnä halveksuntaa,
kuin olisin hylätty eläin
Kuulen hullun naurusi,
kun mietit miten putosinkaan
sudenkuoppaasi
Kaikki kauniit muistot
meistä kahdesta
kuolevat raivoon
pääni sisällä
Odotan sitä päivää,
kun olen vapaa
sinusta,
irti kettingeistä
ja kuristushihnoista
Olen nähnyt
jokaisen kylmän valheen,
jolla sait minut
tarttumaan syöttiin
Minä tunnen säännöt
tähän peliin,
jota pelaat kanssani
Ja me molemmat
tiedämme voittajan:
se olet sinä
lauantaina 14. marraskuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)

4 kommenttia:
Vau, tässä runossa on tunnetta. Viha, halveksunta ja epätoivo paistaa läpi, unohtamatta toivoa paremmasta/vapaammasta tulevaisuudesta :)
Kiitos Cinde, mukava että runoni miellyttää :)
tää on hieno kuten nyt olettaa saattaa, mutta miksi dita ei ole kirjoittanut piiiitkään aikaan mitään? :/
kröhöm, susi, meinaat kai ! sudella ei ole oikein aikaa nyt :( meinasin viikonloppuna kirjottaa, mut ku piti kaikki koulujutut saada tehtyy ja huh. kirjotan heti ku ehdin brändiseni.
Lähetä kommentti