Kuoriutuminen

Syvä hiljaisuus jää hämärään
sadepisarat kuusten neulasilla

olen odottanut kauan
näitä päiviä
kun yksinäisyys vuodattaa kyyneleensä
         kauas minusta, kauas

minä juoksin
halki synkkien korpien
laaksojen pohjia hipoen,
pakoon kotini öitä
pakoon hirviöitä
elämää,

puuskutin yhä uusien huomisten

sakenevaa ilmaa                                   

etsien jotain kauniimpaa,

auringon ääriviivoja,

kurkottaen...

mutta kukaan ei rakastanut minua

tällaisena

arvet jäivät, ihoon tatuoidut muistot,

puiden kaarnaan revityt sanomattomat sanat

räjähtävä ukkonen

ja syvä hiljaisuus.

Koivut ovat karistaneet lehtensä



tuuli puhaltanut pilvet iltaruskon tieltä

olen paljas
rinnallani suudelmat,

sielusi värisee
kuin nuori viulu
jännityksestä,
olemme odottaneet niin kauan
       siipien avaamista

Asfaltinkatkuinen paratiisi

mustilla ratsuilla
kiidämme halki yön

taivas repeää
salamat murtavat horisontin
kun sade rymistää tuoreeseen nurmikkoon
kaikella voimallaan,
suutelemme
          puhjeten kukkaan,
                       keltaiseen, siniseen, punaiseen

"Rakastan sinua."

        sitten
koko maailma hiljentyy
- -

olet kehräävä pantteri kainalossani
katselemme toisiamme
silmät raollaan
          moottoritie avautuu edessä tyhjänä
tum
tum tum
tum
    music volume 100
    syke 200
liekehtien
varjot kietoutuvat lanteillesi

jossain kaukana
takana katulamput
huutavat peräämme,
jumalat kääntävät päänsä pois

kukaan ei näe meitä nyt ja aamulla ei kukaan edes muista

ääriviivamme katoavat pimeään,
ajamme yön mukana
pakoon huomista

Kun joutsenet avaavat siipensä

joskus toivon,
että näkisitte minut nyt
kaikkien näiden vuosien jälkeen,


tietäisittepä

miten se säälittävä ruma ankanpoikanen, poskillaan harmaat sadepisarat
             on viimein oppinut lentämään!

ja vaikka kerran tuhositte minut kokonaan
paiskasitte syvälle kiviseen maahan, verensekaisiin ajatuksiin,
                           nuolemaan vuotavia haavojani yksin,

olen löytänyt sirpaleiden seasta
uuden taivaan

kuka olisi uskonut

- -

Yksinäisyyteni on ollut raskas taival,
mutta ilman sitä
en ehkä osaisi arvostaa niin paljon
            tätä rakkautta.

Luomistyö

tunnen itseni kuin kaukaisen unen
         
                       alan unohtaa

             mitä                       

olen  

rinnallasi

hengitys vaeltaa

kevyenä kuin höyhen  

     etsin

tutkin

       jumaloin

ihosi aarrekarttaa

ja kerron kuinka äärimmilläni rakastan

                                              

minä en halua muistaa elämästäni muuta kuin sinut, kun 

hymyilet

avaat ikkunalta mustat verhot ja aamuaurinko tulvii huoneeseen,

minä siristän silmiäni aivan kuin näkisin sen

ensi kertaa

          ja ehkä näenkin

kuiskaat:

"Tänään,

yhdessä luomme sinusta

uuden ja onnellisen."

ja minä uskon sinuun

Ikuisen talven maa

pakkanen piirtää sydämiä ikkunaan
sinertävät suonet ranteissa
odotan tuloasi
      kuin kauneinta kevättä
tarvitsen sinua aivan kamalasti

seinien sisällä tukahdettu tunne, tiukasti pakattu
revin alas tapetit
ja kiljun,
kiljun

          olen täällä, älä unohda minua - -

olen pieni
olen pienempi
olen pienin


katosta roikkuu kaksi lamppua
pöydällä peili ja seitsemän kirjaa
tuossa on vanha punainen Raamattuni
ja pölyä
makaan viileällä lattialla
      nähden kaiken sen        (näkemättä mitään)
putoan sisään
      kaatunut vesilasi
                  pilleripurkki
                                    verta...

tarvitsen sinua liikaa

olet kevät

minun on kylmä tässä
pakkanen piirtää ikkunaan yksinäisiä sydämiä
pakkanen saa ihoni sinertämään
talvi lähettää linnut etelään
talvi pukee puut valkoiseen
talvi - -
tämä talvi
   tappaa minut