se mistä ei keskustella päivisin

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Viimeinen tuomio

Liekit lyövät paljasten piilosi

enää et pääse pakoon tekojasi 
enää kukaan ei voi antaa anteeksi 

pimeydestä se saapuu, helvetin elukka,
sen askeleet iskevät tuhkaiseen maahan
ja sen leuka on repeytynyt
             jokerin hymyksi
kallo paistaa lihan alta,
joka haisee mädältä
silmissä pelkkä mustuus

minä olen mitä syön, joten olen hirviö,  
hirviö, joka sinä olit 

huominen olisi voinut olla niin kaunis, 
mutta sinä näet saman tuskan 
minkä minä näin 

et koskaan enää 
rukoile, 
et koskaan enää valehtele, 
madot rujoutuneessa ruumiissasi 
syövät sinusta loputkin 

kukaan ei päästä sinua enää 
koirana veräjästä 

täällä ei ole armoa, 
täällä olen vain minä, 
ikuinen helvetti  

keskiviikko 30. marraskuuta 2016

Arpeni

Kiviseinää vasten hän painaa päänsä,
kristallikyynel putoaa
ja särkyy.

Vaikka saisin maljan täynnä rakkautta, 
se hupenee sieluni pohjattomuuteen  

Hän kohottaa kätensä, kaltereiden omat,
pyyhkäistäkseen hiukset kasvoiltaan.
Silmät nähneet ajattomuuden.
Niin kylmää on metalli ranteiden ympärillä
mutta kylmempää olla itsensä vanki.

Vaikka saisin meren täynnä pohjatonta rakkautta, 
halkeamat jäävät huuhtoen sen pois 

sunnuntai 27. marraskuuta 2016

Kädetön apina

Kädetön apina ylpeänä tekee päätökset
ja laskee määräyksensä alas valtaistuimeltaan.
Apina tietää miten kaikkien kuuluisi elää ja olla,
apinalla on valtaa ja rohkeutta.

Kusi päässä porisee, porisee, porisee...

Apina kulkee arvostelemassa muita
ja ruoskii ruoskallaan viattomat vereslihalle.


Veri roiskuu, kyyneleet valuvat.


Apina nauraa sudelle valtaistuimeltaan:
Sinä pelkäät minua!

              Minä             pelkään             sinua?


Apina on kuin lapsi.

Apina on ainoa, joka saa kertoa oman mielipiteensä, ajatuksensa, tunteensa,
koska se on ainoa millä on väliä. Ainoa, joka on oikeassa.
Apina saa raivostua tyhjästä, apina saa provosoida, riehua, aloittaa sodan.

Apina saa. Apinalla on oikeus,

apinalla kun on rahaa.


Apina on tyhmä.
Niin kauan se on pitänyt minua ystävänään, kuin käsinä, joita sillä ei ole.
Mutta apinalla ei ole ystäviä. Minä en ole sinun ystäväsi.
Kukaan ei pidä mölyapinoista, riidankylväjistä, kiusaajista, jollainen olet.


Minä olen katsonut tätä liian pitkään,
sietänyt kylvämääsi pahaa.

Veri iholla kiehuu, kiehuu, kiehuu...

APINA! 

Miten sinä olet vielä hengissä? 


Sinä et saa minua ruoskittua,
sinä et saa minua satutettua,
vaikka juokset minua kohti kiljuen.
Vain minun kulmahampaani piittaavat sinusta.





maanantai 21. marraskuuta 2016

Tyhjyys

Marraskuun sateessa jää sulaa järvestä,
sade jää peiliksi jään päälle.
Seison rannalla tyhjin kasvoin,
sadepisarat valuvat pitkin tukkaani.
Olen teljennyt itseni tähän ankeuteen,
kehoni harmaaseen vankilaan.

Minun on päästävä pois.

Jossain toisessa ulottuvuudessa
kuljen kai kanssasi,
mutta täällä olen yksin.

Minä tahdon enemmän. 

Jollain tapaa olen rikkonut itseni,
löydän itseni hajotettuna kuin koneen...
minäkö se olen?

Tässä sateessa en tunne mitään tunteita
eikä pulssiani saa esiin tunnustelemalla.



maanantai 14. marraskuuta 2016

Valkoisen suden jäljet






Sataa lunta 
kuin hippusia taikaa, unta


Minä muistan totuuden välähdyksessä, muistan

kaiken, minkä sain
kaiken, minkä menetin

miten lakkasin olemasta ihminen



Silmiisi katson pimeästä 
ja sitten taas lähden



Hiljaisessa yössä juoksee 
valkoinen susi

vuodatettu veri lumeen unohtuu,

ruumis lumeen hautautuu,



jäljet vain hetkeksi jää 







torstai 29. syyskuuta 2016

Sadepisara

Irtautua ruumiistaan,
leijua, lentää
kaiken yläpuolella
kuin sade
sade

syksy vetää minut mätänevään maahan,
hautaa keltaisiin lehtiin
ja kuiskuttelee melankoliaa

maasta sinä olet tullut  

Sumussa suljen silmäni,
hetkiä ennen todellisuutta
mieleni on vaiti,
tunnen syvää autuutta

minä lennän
lennän
kuin sade

niin kevyenä,
ilman ruumistani

perjantai 23. syyskuuta 2016

Muistan sinut, miten lämpimältä hupparisi tuntui aamuyön sateessa,
muistan kylmät varpaat ja huulikiiltosi banaanimaisen tuoksun ulkona rappusilla,
joit pullosi loppuun ja saatoin sinut kotiin

Minä olin niin tyhjä

Muistan sinutkin, vaaleanpunaisessa valossa, tanssit mustatukkaisen miehen kanssa
ja kun näit minut, tartuit minuun, ja työnsit kielesi liian syvälle suuhuni,
taistelin pitääkseni sinut aina niin lähellä kuin kuu oli sinä iltana lähellä meitä,
mutta sinä olit aina liian kaukana, vaikka rakastin sinua niin syvästi

Minä olin niin yksin

Muistan sinut syksyn pimeässä, ilman katuvaloja,
vaahteralehtien keskellä, punaisessa takissa, kultaisissa kiharoissa,
hymyilit,
halusit nukkua vieressäni, vain nukkua, pidin sinua kädestä

Minä olin niin tyhjä

Muistan myös sinut autoni takapenkillä, ikkunat huurussa, ulkona pakkasta,
satoi suuren suuria lumihiutaleita, kun olin sisälläsi,
muistan valvotut yöt ja musiikin,
muistan karanneeni ikkunasta, etteivät vanhempasi saisi tietää,
mutta jätin jäljet hankeen ja ihoosi

Minä olin niin yksin

Joka kerta seisoin junaradalla miettien, onko tämä sitä
mitä haluan

Elämä on niin kylmän raadollista muistoissani

maanantai 19. syyskuuta 2016

Punainen

minun on tapettava tämä minusta,
ennen kuin se tappaa minut

____________________________________



katso itseäsi peilistä, huora 
likainen, likainen, likainen 
mustaa liejua valuu alas viemäriin,
mutta vesi ei koskaan pese pois tätä
obsessoitunut 
sairas 
eläin 
meikkaa tai ole meikkaamatta 
kyllä me kaikki tiedämme mitä pinnan alla luuraa 
syvällä sisälläsi, mädäntyneessä ruhossa 
raiskattu mieli 
minä en voi olla ajattelematta
minä en voi olla ajattelematta
sitä
ja se kalvaa minua
kuin syöpä joka kasvaa kasvamistaan,
se tappaa minut
tappaa minut
katso itseäsi peilistä
miten paljon vihaankaan itseäni
katso, miten punaiseksi muuttuu lattia allasi 


Vuodet ovat kulkeneet niin lujaa
etten tiedä enkö ole ehtinyt huomata
vai enkö ole halunnut ymmärtää
Minä tunnen niin paljon,
tunnen niin että sydämeni repeytyy vereslihalle
ja minä tahtoisin tarttua sinuun, painautua sinun syleilyysi,
mutta minä hajoan palasiksi, pienenpieniksi atomihiukkasiksi,
jotka lentävät hylättyinä avaruustuulessa
On niin tyhjää
ja olen niin yksin
Seison tässä ja katson, kuinka maapallo jatkaa liikehdintäänsä
mutta minä olen pysähtynyt, minä tuijotan pimeään
Sinun sanasi repivät minua lisää
jossain kaukana, jossa en ole enää läsnä
Minä tunnen kaiken tai en mitään,
kaiken tai en mitään,
ja nyt en tunne enää mitään
Tuntuu kuin olisit valehdellut minulle kaikesta,
enkä tiedä minkä varaan olen rakentanut elämäni,
olen murtunut,
eksynyt,
en tiedä kuka olen

keskiviikko 31. elokuuta 2016

Loppusanat


Ystävyys ja ystävällisyys tarkoittavat kahta eri asiaa, 
minä en ole sinulle enää kumpaakaan. 
Sinä olet kiusaaja, jota pitäisi kohdella kuin marttyyria, 
mutta olet minulle pelkkää ilmaa muistoissa, joita en enää muista. 

Pyyhi kyyneleesi, 
eivät ne ole aitoja kuitenkaan... 

Sinusta tuli samanlainen kuin omista kiusaajistasi, 
heikko ja mitätön, piikki kaikkien lihassa. 

Kun joskus kävelen sinua vastaan, 
katson sinua siten, kuten aina pelkäsit minun katsovan. 
Sinähän aina pelkäsit minun inhoavan sinua. 

Minä poltan sillan takanani 
ja jätän sinut sinne. 

Pyyhi pois kaikki mitä koskaan sinulle sanoin, 

sillä nämä ovat viimeiset sanat sinulle, 
ainoat sanat, joilla lopulta 
on mitään merkitystä,

meidän tarinamme viimeinen luku.