sadepisarat kuusten neulasilla
olen odottanut kauan
näitä päiviä
kun yksinäisyys vuodattaa kyyneleensä
kauas minusta, kauas
minä juoksin
halki synkkien korpien
laaksojen pohjia hipoen,
pakoon kotini öitä
pakoon hirviöitä
elämää,
puuskutin yhä uusien huomisten
sakenevaa ilmaa
etsien jotain kauniimpaa,
auringon ääriviivoja,
kurkottaen...
mutta kukaan ei rakastanut minua
tällaisena
arvet jäivät, ihoon tatuoidut muistot,
puiden kaarnaan revityt sanomattomat sanat
räjähtävä ukkonen
ja syvä hiljaisuus.
Koivut ovat karistaneet lehtensä
tuuli puhaltanut pilvet iltaruskon tieltä olen paljas
rinnallani suudelmat,
sielusi värisee
kuin nuori viulu
jännityksestä,
olemme odottaneet niin kauan
siipien avaamista