Enkelin kuolema

Kylmä tuska
pureutuu ihoni läpi,
yksin, palellen
kaipaan turvallisten siipien alle

Valkoinen avaruus,
piinaava tyhjyys
imee minut sisälleen
enkä halua olla
enää tässä maailmassa

Katsot minuun
jäätävästi
kertoen ettet välitä,
esitän vain etten huomaa,
vaikka veriset kyyneleet
putoilevat pitkin poskiani

Kivun polttamassa,
hapettomassa ilmassa
leijuu enkeleiden
siipisulkia
verisateessa

Ja kaikki mitä
minusta on jäljellä
on vain kuolemanjanoiset
sanat

Ei kukaan, ei mitään, vain yksipuolinen rakkaus

Voisin tukehtua
tähän rakkauteen,
tunteisiin jotka
alati kuristavat

Joka kerta
kun katsot minuun
tunnen olevani olemassa,
ja joka kerta
kun lausut nimeni
tiedän kuka olen

Mutta sinä et ole minun,
sinä et rakasta minua

Vaikka miten rukoilen

Ja joudun heräämään
aina vain todellisuuteen,
tietämättä
yhtään mitään

Vain luodit tuovat unohduksen

Lohdutonta mutinaa
yön pimeälle taivaalle,
pyydän armoa
hiljaa rukoillen

Vaikka miten taistelen,
kierrän aina
samaa ympyrää
enkä tiedä kuka olen

Enkelit eivät vilkaisekaan
enää minua,
eivät vain muista
mustaan aineeseen
hukkunutta

Yhä pelko telkeää
minut ahtaaseen häkkiin,
kun sairaus elää minussa
häpeänä sisälläni

Elän tätä elämää
kuin ristiinnaulittu,
minulla ei ole edes
varaa valita

Sudenkuoppa

Katsot minua
silmät täynnä halveksuntaa,
kuin olisin hylätty eläin

Kuulen hullun naurusi,
kun mietit miten putosinkaan
sudenkuoppaasi

Kaikki kauniit muistot
meistä kahdesta
kuolevat raivoon
pääni sisällä

Odotan sitä päivää,
kun olen vapaa
sinusta,
irti kettingeistä
ja kuristushihnoista

Olen nähnyt
jokaisen kylmän valheen,
jolla sait minut
tarttumaan syöttiin

Minä tunnen säännöt
tähän peliin,
jota pelaat kanssani

Ja me molemmat
tiedämme voittajan:
se olet sinä

Kipukartta

Heikkoja jälkiä lumessa
koristavat
tummat veripisarat

Sielua polttaa tuska,
vaikka palellun ulkoa

Hiljainen avunpyyntö

Jossain
nuollen omia haavojani
makaan yksin
kylmässä hangessa

Raadellen kaulaani
pelko tulvii
syvältä sisältäni
ja se häilyy silmissäni
lasittuneena katseena

Jos tietäisit,
miten pelkään,
ottaisitko minut
ja sulkisit syliisi?

Sydämeni huutaa
tuskissaan johonkin
pimeään

Ehkä voit kuulla sen

Toivottavasti silloin
ei ole jo liian
myöhäistä

Tyhjä huone

Yön kalpea kuu
valaisee sydämet
ikkunaruuduilla

Sieluni itkee
kaivaten sinua
enemmän kuin uskotkaan

Jospa tietäisit
miltä minusta tuntuu
joka kerta,
kun suljet oven

Kun yksinäisyys saapuu
tuoden mukanaan
tyhjyyden

Minä pelkään
nukahtaa
yksin

Häkki

Luurankoja on liikaa
kaapissasi,
eivätkä ne kaikki
ole edes kuolleita

En tiedä enää
mikä lauseissasi on
totta, mikä valetta.
Silmäsi ovat kuin
huurteiset ikkunat:
niistä ei näe sisään
eikä ulos

Sinä kun luulit
pystyväsi telkemään
minut kurisrushihnaan
kuin koiran,
mutta minähän
taistelen villipetona
irti otteestasi;
ymmärrä jo,
päästä minut vapaaksi!

Minä tiedän
sinun tietävän
saman kuin minä,
ase on minun
ohimollani

Sinulla on avaimet
häkkiini,
"ystäväni"

Ne

Vaikka juoksen pakoon,
piiloon en pääse

Kuinka ne
seuraavatkaan minua
janoisilla katseillaan

Vaanivat nurkissa,
tutkien reaktioitani,
etsien pelon kipinöitä

Ne tietävät kaiken

Tunnen niiden
kuoleman henkäykset
vasten niskaani

Ja kuulen niiden
kuiskaukset
pimeästä

Antakaa minun olla,
jättäkää minut yksin!


Ja tajuan pakenevani
vain itseäni

Enkelin kosketus

Kylmyys

Valo häikäisee
suljettuja silmiäni

Kosketus,
suudelma,
suolaisia kyyneliä

Kaikki on hyvin

Sinä olet siinä
lähelläni
nyt

Ja minun on
lämmin

Kuristusote

Kipu viiltää
syvällä sisälläni
kuin veitsenisku
iholla

Tuskissani
huudan nimeäsi
kuoleman pimeydestä
kyyneleet poskilla

Suljen silmäni,
en kestä enää totuutta,
se syö minut
kokonaan,
ei jätä palaakaan
onnesta

Käännän kasvoni
kohti verisadetta
ja tunnen
polttavat pisarat,
kun varjosi katoaa
horisonttiin

Peto tarttuu minuun
kuristusotteella
repien sieluni
kahteen osaan

Tuska vai kuolema,
en halua enää
kestää
enempää